10-vuotias risteytysponiruuna MICROSCOPE "Micro" (s. 19.08.1999)
"Vauhdikkaalle ratsastajalle vauhdikas poni"
Poikani Joona halusi itselleen ponin, miksi minusta tuntui, että kaikki lapsemme halusivat poneja! Tästä ponista väittelimme vielä pidempään kuin mistään edellisistä, riittäisikö innostus? Poni hoidetaan aina! Lopulta myönnyin ja lähdimme kokeilemaan poneja. Poimulehdosta myytiin ruunaa joka oli turhan vilkas ratsastuskoulu käyttöön ja sitä se tosiaankin oli. Se teki tätä tuota ja sitten vähän totakin, ei juurikaan seisoskellut rauhassa vaan keksi koko ajan jotain tekemistä. Oli se sitten harjojen viskomista taikka takin repimistä. Ajattelin, että tuota otusta ei kyllä meille tule ja se on varma se! Poika kuitenkin nousi koeratsastamaan ruunan ja se liikkui upeasti. Micro oli vilkas, yhteistyökykyinen ja ylipositiivinen. Se tuntui hymyilevän koko ajan ja keskittyi jotakuinka täydellisesti siihen minkä teki. Miten tuollaisen nyt kotiin voisi jättää!?
Micro käy nykyään vakituisesti tunneilla - miten poni voikaan muuttua puolessa vuodessa näin totaalisesti. Tottakai siitä vieläkin virtaa löytyy, mutta siitä mistä lähdettiin sen tullessa meille on muutosta kyllä tapahtunut. Joona tosiaan alkoi keskittyä vaativaan kouluratsastukseen jolloin Micro siirtyi tuntikäyttöön. Aluksi homma oli yhtä vääntämistä ja kääntämistä, mutta nyt se kykenee toimimaan tunneilla kuin mikä tahansa muukin hevonen. Se ei pukita ratsastajaa alas selästä tai kuumene esteillä niin, että hurjempaakin pelottaa. Micro kantaa pyöreässä selässään ja tasaisella askeleellaan jokaisen pikkutytön sisään ratsastuksen saloihin.
Micro on vieläkin ponityttöjen yksi lemppareista, sen symppis ja vejarimainen luonne varmasti on suurin vaikuttaja. Sitä haluaisi jokainen syöttää ja harjata ja monesti hevostoivelistassa lukee Micro, jopa usemmalla henkilöllä. En kyllä ymmärrä edelleenkään mikä tuossa jekkuilijassa oikein kaikkia miellyttää. Ehkä se ihana veijarimainen pilke silmäkulmassa, taikka pörröinen karva, sen vain tosi ponityttö osaa meille kertoa!
PÄIVÄKIRJA
Poniveijarin kuulumisia
2. helmikuuta 2009 - opettajan alku!
Äiti oli hakemassa Eerikaa ja Eraa Peksämön maneesilta ja minä sain pitää naperotunnin. Muutamat tallitytöt tulivat taluuttelemaan Tiitiä, Kadia ja Midoa. Ryhmään oli tullut uusi lapsi ja otimme Micronkin mukaan. Emmi oli jo pitkään toivonut saavansa mennä Microlla ja päästin hänet sitten ponin selkään. Ensin Micro hieman kummasteli, että mitä tuo poika nyt tuossa sivulla tepastelee, mutta tottui nopeasti ja aloitimme tunnin. Tekemistämme maailmanympärysmatkoista ja muista selässä vääntelyistä huolimatta Micro jatkoi tasaista tahtia. Ihmettelinkin, että jopa on poika rauhoittunut. Loppukäynnit kaikki hevoset kävelivät ilman taluttajia, ja aikasemmat pelkoni ruunan villiintymisestä vaihtuivat helpotukseksi. Tyttö halasi ponia onnesaan ja kirjotti hevostoivelistaan - viidentoista muun kertansa jatkoksi Micron!
Joona
|