5-vuotias risteytys-ruuna PÄÄMÄÄ RÄ "Rape" (s. 17.02.2005)
"Sen minkä nuorena varastaa - sen vanhana omistaa"
i. Simply Clever e. Usvametsän Sweet Rocket
Tarkoituksenahan oli ostaa tuntihevosia, aivan. Otimme ruunan koeajan jälkeen, mutta se ei viihtynyt. Se ei kestänyt ratsastajan vaihtumista, eikä suuria virheitä. Hyvin pian Rape rupesi tarhassakin vain kävelemään ympyrää ja karsinassa luimistelemaan ja käyttäytymään pahasti. Se oli aluksi niin upea ja kiltti, nyt siitä oli tullut se kaikkien pelkäämä hevonen. Tyttäreni Mirjam ratsasti ruunalta menohaluja pois, mutta sekään ei auttanut. Olin jo luovuttamassa totaalisesti ja päättämässä yhteisen matkamme kunnes Mirjam sai minut suostuteltua pitämään ruunan. Olihan se kuitenkin vaikuttanut terveeltä ja hyväluontoiselta. Pidimme sille muutaman viikon lomaa tunneista ja tyttöni ratsasti sitä lähes joka päivä. Rape muuttui silmissä, siitä tuli pirteämpi ja sen paha karsinakäytös loppui. Olimme ihmeissämme. Muutaman vakavan keskustelun ja pitkän miettimisajan jälkeen suostuin Mirjamin pyyntöön, hän saakon hevosen itselleen kun kerta Eerikallekkin oman hevosen olin luvannut.
Nykyään Rape on lähinnä vara hevosena tunneilla, eli se saattaa välillä olla töissä, kuitenkin vain kokeneimmilla ratsastajilla. Ruuna on kirjaimellisesti yhden ihmisen hevonen. Se toimii lähinnä tyttäreni halikaverina ja puskaratsuna, Mirjam kun kisaa poniluokissa Amilla, ehkä kasvettuaan hän rupeaa tätä miestäkin kunnolla kisailemaan ja koulutustasoa nostamaan, siihen kun vanhempien puolesta ainakin on ponnua.
Nykyään Rape on todella kiltti ja toimiikin lauantaisin pidettävän heppakerhon vakikasvona, sitä uskaltavat pienimmätkin rapsuttaa ja se nauttii siitä valtavasti. Mikään hoito-toimenpide ei ruunaa hätkäytä ja eläinlääkärit ja kengittäjät se ottaa mukisematta luokseen. Hoitaessa se on kuin jättimäinen nallekarhu ja kaipaa valtavasti läheisyyttä. Rape tosiaankin tunkee sinne kainaloon ja lerputtaa alahuultaan jos saa pienemmänkin huomion.
Ratsastaessa se on pirteä ja eteenpäinpyrkivä, mitään temppuilua ruuna ei harrasta ja jarrut siitä löytyy, mutta vauhtia piisaa jos sitä pyytää. Ehkä eniten kehitettävää on kärsivällisyydessä, Rape kun tuppaa koheltamaan turhan paljon ja esteille puomit lentelevät silkasta innostuksesta. Epävarmemmilla ihmisillä se ei toimi lainkaan, sen katse on pelokas ja liikkeet kankeita. "Äiti, mitä mä nyt tein väärin" - ruuna tuntuu miettivät ratsastajien virheiden kohdilla. Se kaipaa siis osaavaa ja määrätietoista kuskia toimiakseen!
PÄIVÄKIRJA
Matkaratsun alkeet
1. helmikuuta 2009 - Maastoilua
Tänään lähdimme Rapen kanssa aamusta kuusikonreitille, olimme matkassa lähes kolme tuntia! Sai poika taas metsä annoksensa, se meni turpa pystyssä ja korat hörössä suorimmat tiet ja vaikeimmilla se lähinnä keskittyi jalkoihinsa - ne kun tuppaavat välillä menemään solmuun! Söimme eväitä puolenpäivän aikaan ja kävimme moikkamassa kaveriani ja hänen muffis shettistään matkan varrella, Sara ja Muffis jatkoivat matkassamme hetken ja kääntyivät toiselle polulle puolessavälissä matkaa. En tiedä ketä kaikkia kiittäisin näistä maastoista, ne ovat mahtavat! Kyllä tekee hyvää päästä sunnuntaina lempihepan selässä maastolenkille!
Mirjam
|