Piikevän löytäminen ei ole homma eikä mikään. Vanhat männyt ja kuuset reunustavat muhkuraista tietä joka kaartaa moniteiseen risteykseen. Kyltteihin on kaiverrettu Piikevän lisäksi Lehtolammen ravitalli, 9 km ja Kruukusvuori, 250 metriä. Lehtolampi on pieni lämminhenkinen neljän hevosen ravitalli, tilanpuutteen vuoksi osa tallin hevosista lomailee meidän tarhoissamme. Kruukusvuori on korkea ja jyrkkä vuori. Edes huimapäillä ei sinne ole mitään asiaa, mutta tätä reittiä eteenpäin kulkiessa kääntyy monia polkuja pääreitin lisäksi metsään. Lehtolammen omistajan, Sannan kanssa olemme yhteistuumin tehneet reiteille kyltit. Tasaiset tiet on merkitty ravureille ja kovaa vauhtia menijöille kun taas haasteellisemmat reitit varmajalkaisille hevosille. Näillä reiteillä on hyvä vahvistaa niin hevosta kuin itseäänkin.
Talli remontoitiin kesän 2008 alussa ratsastuskouluksi. Tallista löytyy nyt 20 karsinaa ja viiden hevosen pihatto. Tallivintti oli ennen niin heikko, ettei sinne ollut mitään asiaa, mutta remontin jälkeen katto on korjattu ja vintiltä lötyvät hoitajien tilat. Satulahuone on siirretty rakennuksen sisälle ja entisestä satulahuoneesta on remontoitu rakennus pihaton hevosille.
– kesä 2008
Käytämme hevosten alusina turvetta, koska muutama hevosistamme on allerginen pölylle. Heinät meillä myös kastellaan ennen ruokkimista samasta syystä. Jokaisella hevosella on oma räätälöity ruokavalio jonka takia hoitajat eivät ruoki hoitohevosiaan. Makupaloja saa antaa kohtuullisissa määrin. Karsinoissa on kalterit jotka saa käytävän puolelle auki, seinien alaosa on puuta ja karsinoissa mahdollisissa kulmissa on rautapinnoitteet puunpurijoita varten.
Tallialueeseen kuuluu kuusi ruohotarhaa ja yksi hiekkatarha. Kesäisin hevoset kuljetetaan kahdenkymmenen kilometrin päähän suurelle laitumelle, jossa laiduntavat myös läheisen ravitallin hevoset. Tallilta löytyy myös viiden hevosen pihatto, josta löydät möllömme. Pihaton vintillä on rehuvarasto josta sitten käsivoimin kuskataan rehut hevosille. Samaisen rakennuksen alakerrasta löydät hevosten sisätilat, suuren turveella vuoratun huoneen, josta löytyvät rehu- ja vesikaukalot. Sisätiloista menee ovi pihattohevosten tarvikeaittaan, sieltä löydät satulat, suitset, riimut ja muut pihattohevosten tarvikkeet.
Kruukusvuori, maastojemme pääpiste. Huipulle ei ole mitään asiaa! Vaativimmilla puolipäivävaelluksilla saatamme kiivetä puoliväliin. Vuoren ympäriltä kuitenkin löytyvät upeat maastoreitit! Kruukuksen taakse menevät reitit ovat vaikeakulkuisia ja sinne saavar lähteä vain kokeneet ratsastajat ja rauhalliset, hyvän tasapainon omaavat hevoset.
Pieni hiekkapohjainen uittolampemme löytyy tallilta katsottuna vuoren edestä ja tieltä katsottuna vuoren vasemmalta puolelta. Sinne on mukava viedä hoitohevosensa vilvoittelemaan kesähelteilläkin. Lammella ei käy juuri kukaan meidän lisäksemme satunnaisesti naapurista löytyvästä ravitallista hevosia. Eli siis ihan rauhassa saa siellä temmeltää. Lampi on noin 50 metriä leveä ja keskellä on muutama metri syvyyttä. Voit siis laukkailla rantaviivaa pitkin ja kuvitella olevasi portugalin hiekkarannalla. Lammen toiselta puolelta löytyy suuri niitty, maanomistajan luvalla käymme syöttelemässä hevosiamme siellä ja maastoretkien laukkaamisetkin päätyvät usein sinne.
Ravureille ja vauhdikkaille ratsukoille suunnatut reitit löytyvät oikealta, siellä on 200 metriä pitkä, tasoitettu hiekkatiesuora, hyvä hiitata ravaajatkin siinä. Hiekkatien jälkeen tulee risteys, josta ravurit kääntyvät vasemmalle, oikealla kun on sen verran muhkuraista tietä. Vasen tie vie Lehtolan ravitallille. Tallin omistajan, Sannan luona saa käydä kahvilla jos tyttö sattuu kotona olemaan. Oikealle menevä tie vie muutaman sadan metrin päähän puomille josta alkavat metsästysmaat. Voit huoletta mennä puomille saakka, metsästäjät eivät sinne tule! Oikea metsästysalue alkaa vasta kilometrin päästä, ratsastajia vain varoitetaan etukäteen. Tämä reitti on hyvää harjoitusta tasapainottomalle hevoselle.
Jukka "Jumpe" Metikkö
Mistä lieneekään tämäkin parrakas mies tänne joutunut? Jo 30'een ikävuoteen kiirinyt mieshenkilö toimii tallimestarina ja lannanlappaajana. Jumpe myöskin hoitelee kaikki ravipuolen asiat. Mies kirjoittaa omaa kirjaansa jonka löydät etusivulta. Jumpe toimii myös tuntien sivustaseuraajana, vaikka ei itse selkään koskaan ole uskaltautunutkaan.
Edward Crawler
Tämä parikymppinen tarkalleen 187cm pitkä tummasilmäinen mies löysi tiensä Piikevään niinkin kaukaa kuin Amerikasta. Hän puhuu hyvää suomea, vaikkakin ääntäen joskus erittäin vaikeasti. Nuori ratsastuksenopettaja pitää tätä nykyä Piikevässä vaativia ratsastustunteja oman esteratsastajanuran loputtua lyhyeen rakkaimman ratsun kuollessa.
Maiju Salovaara
Eläinlääkärimme, mukava, mutta todella kiireinen nainen! Hoitaa lähes kaikki paikkakunnan hevoset ja lehmät. Maiju ei paljonkaan juttelemaan ehdi, mutta aina yrittää käydä edes lyhyen keskustelun. Tallin seinältä löydät puhelinnumeron hätätapauksien varalta.
Sampo Häkkinen
viidenkymmenen ylittänyt harmaahapsinen mukava lörpöttelijä, joka osaa hommansa ja pientä alennustakin antaa. Jaksaa jutella kengityksen aikana ja kaffetella tuntitolkulla sen jälkeenkin. Tietää paljon hevosasioitsta, muustakin kuin kengityksestä. Ainoastaan meidän käytössämme, ei tee enää varsinaisesti kengitystöitä.
Entistä henkilökuntaa
Rosette Kinnunen - tallin perustaja ja entinen omistaja
Pirppa on tallin rotankokoinen väripilkku. Tämä pieni koira saattaa itse kunkin raivon partaalle loputtomalla tekemisenhalullaan. Pirpan voi nähdä useimmiten juoksentelemassa harja, lautanen tai mikä milloinkin suussa, vähintään neljä vihaista tallityttöä perässään.Tämä tyttö viis veisaa hevosten paheksuvista katseista tasapainoitellessa niiden tarhojen aitojen päällä. Pirpan voi huoletta ottaa maastlenkillekin mukaan. Se juosta tuputtaa Paukkeen tai toisen lenkin johtajahevosen kannoilla.
Tinkan kanssa rotta on kyllä hyvää pataa, kylminä talvipäivinä se hyppää talvikarvaisen shettiksen selkään ja käpertyy lämpimään karvastoon. Muut hevoset ovat pukittaneet sen aina alas alta aikayksikön.
Rouva Kiiskelä
oli tallin ensimmäinen kissa, joka varta vasten pentueesta Piikevän eläimeksi hankittiin. Se on pennusta asti ollut hyvin arvokas ja siisti kissa eikä pysty olemaan likaisena. Se sekä ihastuttaa että vihastuttaa tallin väkeä pesemällä tassujaan milloin missäkin. Nuorempana Rouva Kiiskelä kärsi liiasta peseytymisestä johtuvasta ihottumasta, mutta onneksi se on päässyt jo eroon siitä vaivasta.
Tätä kissaa ei saa veteen millään konstilla. Se pelkää kuollakseen kastumista, ja hädissään raapii syvät haavat pesijänsä käsiin. Muuten tyttö on hyvin rauhaa rakastava ja ystävällinen olento, ja pitää sekä hevosista että ihmisistä. Pirppa-koira on Rouva Kiiskelän mielestä liian huonoa seuraa hänen kaltaiselleen hienolle kissalle, mutta silti nämä kaksi eivät tappele kuin kissa ja koira ikään. Rouva kiiskelä mielummin poistuu paikalta kuin alkaa hosua kissatappelua koiraa vastaan.
Vaikka tämä kissa onkin lyhytkarvainen eikä harjaamista tarvitsisi, se nauttii kovasti kaikenlaisesta harjauksesta ja silittämisestä. Rouva Kiiskelän kanssa on helppo ystävystyä, ja kovin mielellään se tuleekin lempi-ihmistensä syliin lepäämään päivisin.
Nöpö
Tällainen musta kissa talliin saapui pienen tytön mukana. 
Ratsastustunneilla hetken aikaa sitten tallilla käynyt Salla-tyttönen ei voinut rakasta kissaansa pitää pikkuveljen allergisoiduttua, joten tallin väen kanssa päätettiin (tarkemmin: Jumpe yksin päätti, koska kissasta niin piti) että Nöpö jää tänne. Sallakin voi nyt kissaansa vielä hoitaa, ja Nöpö on kovin iloinen aina jälleennäkemisistä.
Muihinkin ihmisiin musta löytöretkeilijä kiintyy nopeasti. Se on kova tyttö tutkimaan uusia paikkoja, ja niin utelias että joskus saa ihan pelätä että mitä se katti keksii. Nöpö koluaa joka nurkan, tarkistaa kaikki hevoset, vahtii että muut kissat ovat tallessa ja hiret pysyvät kurissa. Päivittäisen tarkastuskierroksensa se aloittaa aamulla kello kuusi, ja lopettaa vasta iltamyöhään.
Hevoskissaksi Nöpöä ei voi haukkua. Se tasapainoilee aidoilla vain ärsyttääkseen hevosia, ja hetken kuluttua palaa satulahuoneeseen mouruamaan kun ei mitään vaikutusta saa aikaan. Siellä tallin väki sitä sitten silittelee Jumpen johdolla. Hellyydenkipeä Nöpö ei saa koskaan tarpeekseen silityksiä ja herkkuja, joten kissittelemällä sen saa heti esiin mistä tahansa tallinnurkasta.
Loinen
Hei, tässä on Loinen. Se Loinen hyvin hyvin iloinen. Se on raidallinen, persikkainen, mutta aika turhamainen.
Vain kengittäjämme Sampo muisti enää, mistä Loisen nimi tuli, koska se ei todellakaan mikään loinen tai muuten epätoivottu kissa ole. Se oli vain pentuna niin pikkiriikkisen pieni ja roikkui emossaan itsepäisesti, että jo emon omistaja alkoi kutsua sitä Loiseksi. Outo huumorintaju tai ei, mutta yksi Loisen veljistä on James Bond ikuisen esiintymishalunsa takia.
Loinen on hyvin kiltti kissa, mutta aika laiska välillä. Joskus se makaa pitkin pituuttaan sohvilla ja on nukkuvinaan kun joku aikoo istua. Ei kissimirri onneksi aggressiiviseksi käy, vaikka sen pois ajaakin, mutta pitää kyllä mykkäkoulua lopun päivää eikä varmasti tule lähellekään sitä henkilöä, joka Hänen Korkeutensa kunniapaikan vei. Seuraavana päivänä Loinen onkin jo unohtanut koko asian ja käyttäytyy tavalliseen tapaan, lötkötellen sylissä ja syöden mahaansa pulleaksi kissanruuasta ja herkuista.
Vaikka tallikoira Pirppa ei kovin kissoista perusta, Loinen tykkää pikkukoirasta senkin edestä. Se kiehnää ja kiehnää Pirppaa vasten, eikä pahastu vaikka se välillä ajetaan poiskin kun meno käy liian ystävälliseksi.
Pauli
Paukku on oikein kultainen poikakissa.
Se on hieman arka, eikä oikein noiden tyttöjen mukana tahdo pysyä. Pauli viihtyykin enimmäkseen ulkoilmassa, hevosten kanssa. Se tulee vallan mainiosti toimeen näiden isompien eläinten kanssa, koska ne ovat rauhallisempia kuin jylläävät kissatytöt tallissa. Hevosetkaan eivät ollenkaan pistä pahakseen haassa tai haan aidalla istuskelevaa kissaa. Uusia ihmisiä ja eläimiä Pauli vierastaa ensin kovasti ja kiertää mahdollisimman kaukaa, mutta uskaltaa jo pian tulla kunnolla tutustumaan.
Tämä urhea leijona on tallin paras hiirikissa, ja tuleekin mielellään näyttämään saalistaan. Se ei sisälle asti uskalla tuoda hiirtä, koska pelkää niitä korkeita kiljaisuja jotka siitä syntyisivät, mutta se odottaa ulkona sinnikkäästi että joku tulee katsomaan. Onneksi Pauli ei saaliitaan jätä koskaan lojumaan, vaan aina käy piilottamassa ne ettei kukaan vain vie niitä. Se ei edes anna hiiriä tytöille lahjaksi, pitää vain itsekkäästi kaikki.
Pauli on vähän liiankin rauhallinen kun se on liannut itsensä ja pakko pestä. Siinä saa pelätä että koko kissa hukkuu, tai että se on saanut jonkin aivovamman, kun se niin poikkeuksellisen rauhassa rentoutuu vedessä. Kyllä sekin kunnon kohtauksen saa jos se kylmään veteen joutuu äkkiarvaamatta, mutta ei käyttäydy ollenkaan niin tyhmästi kuin vaikkapa Rouva Kiiskelä.
Paulin kuvan otti Ireth.
Katti
Maanantaina paistaa aurinko, tiistaina sataa vettä, keskiviikkona on polttava kuumuus ja torstaina pyörremyrsky. Katista ei koskaan tiedä millä tuulella se on, mitä se suunnittelee tai milloin. Vaikka se olisi hyvällä tuulella aamulla, illalla se saattaa olla kärttyinen ja vetäytyä omiin oloihinsa. Suurimman osan ajasta kissa on silti leppoiksa kaveri ja elelee eteenpäin positiivisella asenteella.
Kattia pitää aina vähän pitää silmällä kun uusia hevosia saapuu. Se luikertelee saman tien hakaan tekemään tuttavuutta ärsyttäen ja maukuen niin kauan että saa hevosen jahtaamaan itsensä ulos. Tällaiseen puuhaan ei ole mitään järjellistä selitystä, mutta mikäs siinä jos tykkää, niin kauan kun Katin pikku harrastus ei aiheuta vahinkoa sille itselleen, hevosille, muulle porukalle tai tallille.
Tämä misu on yhdet pennutkin saanut aikaan, ja se on niistä niin kovin ylpeä. Kyllä se antaa pentujaan koskea yhtään ärhentelemättä, mutta vahtii erittäin tarkasti yhä vieläkin, vaikka pikkukissat jo aika aikuisia ovatkin.
Katin kuvan otti Ireth.
Kundit
Nämä kundit ovat ne Katin vauvat.
Tummin, eniten äitinsä näköinen poitsu on Mika. Se on porukassa vähän fruittari, ja jää usein muiden kahden jalkoihin. Silti Mika on aina sinnikkäästi mukana kaikissa hulluutuksissa, eikä varmasti koskaan ole se joka ensimmäisenä painimisen lopettaa. Telmiessä se väsyy kuitenkin eniten, ja nukkuu paljon. Kissapojan suosikkipaikka onkin sohvanalusta, luoja tietää mikä siinäkin sitten viehättää.
Se kissa, jota Mika tässä kuvassa haistelee, on Iikka, ja Iikka se vasta kova kundi onkin. Se on olevinaan niin pomoa kahdelle muulle pikkupojalle, että välillä joutuu asiaan emokin jo puuttua. Iikka on nirso ruuan suhteen, jättää syömättä heti suosiolla epäilyttävän näköisen ruuan. Pojun syömistä pitää vähän vahtia ettei se pääse laihtumaan.
Viimeisenä muttei vähimmäisenä esitellään ylisosiaalinen Rontti. Se selvittää kovaan ääneen naukuen ja maukuen päivän tapahtumia jokaiselle joka viitsii kuunnella. Aina se hölösuu on selittämässä vaikkapa yksityiskohtaisesti viimeisen hiirensä väriä, makua, koostumusta, hajua ja kiinniottotapaa, jos se ei muuta enää keksi. Kyllähän Rontti aina juttua keksii vaikka varpaankynsistä.
Kundejen kuvan otti Ireth.
Lissu
Lissu on uusin mirri, joka löydettiin kantavana ja huonokuntoisena.
Tämän tytön jokainen pentu myytiin hyvään kotiin, mutta sitä itseään ei koskaan tultu hakemaan, vaikka ilmoituksia oli ties missä. Muutaman kuukauden aktiivisen kodinetsinnän jälkeen Lissuksi nimetty kissimirri jäi tänne meille Piikevään asumaan.
Lissu on hyvin rauhallinen ja kiltti kissimirri. Oikein sitä tyyppiä, että se on joskus asunut suuressa perheessä, jonka monet lapset ovat sitä retuuttaneet. Likka pitääkin eniten lasten kovakouraisista hellyydenosoituksista ja jaksaa vaikka pikkukivillä leikkiä heidän kanssaan tuntikausia. Aikuisten kanssa kissa sitten käyttäytyykin paljon rauhallisemmin. Se saattaa nukkua jalkojen- tai päänlämmittäjänä vaikka kuinka kauan, jos joku päättää ottaa nokoset tallikämpän sohvalla.
Kovaksi hiirikissaksikin Lissua on haukuttu. Se ei syö saaliitaan, mutta pudottelee niitä ällöttävästi ja ahkerasti näytille auringonottajien paljaisiin varpaisiin. Lintuihin neitokainen ei koske, vaikka niistä pidättäytyminen sille luonnonvastaista onkin.
Pietan lempikissaksi noussut Lissu ei nuku muiden tallikissojen tapaan tallikämpässä, vaan vietää yönsä sisällä, pehmeällä sohvalla tai nykyisen omistajansa pään vieressä tyynyllä.