
Nainen osoitteli estetolppia ja Hunkkia koeratsastava Rosette kuuli toiselle puolelle tallipihaa hänen karjuntansa. Rosette nousi Hunkin selkään ja lähti kokeilemaan sitä samaiselle kentälle. Nainen paukutti pohkeita tamman kylkiin. He hyppäsivät muutaman pienen esteen kunnes nainen pyysi lisää korkeutta. Eihän tuollainen tamma voi hypätä noin korkeita, järjen on sen verran sanottava. Juuri Roseten hypätessä alas ruunan selästä hakeakseen tamman pois tuolta naiselta, he lähtivät. Raippa viuhui ja veri lensi, juuri kentälle kävellyt omistaja ja me katsoimme kauhuissamme kun massiivinen tamma rämähti esteelle. Omistaja nappasi naisesta kiinni ja katkaisi hänen raippansa. Naisten riidellessä kiinnitimme ruunan tolppaan ja Rosette haki silmiään pyörittelevän tamman pois. Lempeästi rapsuttelemalla sen kaulaa ja rauhallisella puheella tamma tyyntyi, siitä lähtien Kati on ollut täällä meillä!
Kati ei vaativimmilla tunneilla pärjää, mutta talutusratsuna se on aivan omiaan. Se ei välitä pienistä vahinkopotkaisuista kylkiin ja sen paksuun mammuttikarvaan on mukava painaa pää. Tämä tamma antaa paljon anteeksi! Katiin on hankala saada puhtia, mutta jos siinä onnistuu, on se mitä ihanin hieman vaativammala tunnilla. Ei tammasta kutienkaan kisoihin ole.
Ruoka on tamman pahe. Se söisi mitä vain, missä vain jos mahdollisuus olisi. Parhaat hetket sen mielestä ovat luultavasti kesäiset heinäpelolle tehdyt retket. Kati osaa kyllä nauttia hoitajan seurasta, vaikka se pärjää yksinkin. Tytölle kun omat jutut on niin hirveän tärkeitä.


