31. joulukuuta 2008 - Uudenvuodenaatto

Raketteja vain paukkuu ja hevoset ovat hermostuneina tallissa. Onneksi naapurit ovat pitäneet sanansa ja menneet muualle paukuttelemaan. Sanna on täällä ja Edward asustelee edelleen Pietan luona - ovat muuten illan aikana sopineet välinsä taas.

Tässä päiväkirjani viimeistä sivua kirjoitellessani tulee mieleen kaikenmaailman asioita kuluneelta vuodelta - lähinnä siitä miten minä muutuin osa-aikaisesta ravihevosentreenaajasta täysipäiväiseksi tallimestariksi ja muutin lahden toiselta puolelta takaisin Suomeen. Piikevän hevosistakin välitän koko ajan vain enemmän ja itse asiassa suurin osa hoitajistakin on minun mieleeni, ahkeria ja reippaita, hyväkäytöksisiäkin. Vaikka viihdyn yhä edelleen parhaiten kahvikupin vieressä tauolla, olen oppinut nauttimaan myös siitä ainaisesta tuntihulinasta.

Toivottavasti myös vuosi 2009 on yhtä upea!

30. joulukuuta 2008 - Ei liene ihme ettei kelpaa

Edward sanoi jyrkän ein kaikille hevosille ja suostui kokeilemaankin vain Lyyli-tammaa, Lyrical Showtimeä. Loppuillasta sain karsinoita siivotessani kuunnella tallivinttidraamaa kun ratsastuksenopettajamme karjui naama punaisena työnantajalleen siitä, että ei todellakaan tarvitse uutta hevosta enää koskaan. No, en jaksanut noteerata, jatkoin vain siivoamista ja kohta se Pieta ramppasi kiukusta savuten ulos tupakalle eikä enää tullut talliin koko päivänä.

29. joulukuuta 2008 - Pakotetaan Edward takaisin satulaan

Palatessani Lottaa ajamasta huomasin, että työnantajallani on jälleen uusi pakkomielle - tehdä perin pohjin hyvästä ja kohteliaasta ratsastuksenopettajastamme itsekäs, yli-itsevarma kilparatsastaja. Itse asiassa Edwardillemme etsitään juuri nyt ratsua, sellaista jolla olisi kapasiteettia hypätä hyvin, mutta joka olisi tarpeeksi tasaluonteinen menemään muutamalla kokeneiden tunnilla silloin tällöin. Olisihan se toki luksusta lastata Yuukille kisamatkoille kaveri, ettei se hermoile yksinään, mutta saa nyt nähdä millainen kauhukakara sieltä on tulossa. Huomenissa käydään kahden tunnin ajomatkan päässä katsomassa yhtä oria (Las Vegas Tiger) ja kahta tammaa (Lyrical Showtime ja Tear-Jerking Drama) aamulla ja palataan sitten takaisin murjottamaan kun hevosia pitää pitää sisällä kun on se typerä uusivuosikin.

Tai, enhän minä niiden kahden huligaanin matkaan lähde, jään pitämään tallia pystyssä. Pietan autoon kuitenkin mahtuu maksimissaan kolme reipasta hoitajaa mukaan, joita kiinnostaa oppia vähän hevosen ostamisesta ja kokeilemisesta ennen ostoa.

28. joulukuuta 2008 - Ja ratkaistaan se

No, nyt kun oli oikealla tavalla painoa Halin koivissa, niin se suvaitsi juostakin kuin kunnon ravurin kuuluukin. Joulunajan kilpailuloma on siltä nyt ohi ja se palaa raviradalle jo ennen vuodenvaihdetta.

Nyt kun kilpailemisesta puhuttiin, niin Yuuki-poikaamme ilmoitellaan kisoihin tasaiseen tahtiin. Pietan oman selityksen mukaan tarkoituksena on poistaa se hälyjännittäminen ja kilpailla vieraissa paikoissa, ehkä se ori sitten alkaa menemään hyvin. Onhan se jo voittanutkin kerran oman luokkansa - tosin vain Piikevässä järjestetyissä pikkukisoissa.

27. joulukuuta 2008 - Perehdytään Halin ongelmaan

Mistä se potkiminen nyt voi johtua? Ajoin tänään sillä pojalla vain hiljaista. Huomenissa pakotan Nestan valjastamaan sitä raviradalle ja laitan sille kahdet bootsit päällekkäin etujalkoihin painoksi ja ajan hiittikärryillä reipasta. Yrittäköön sitten leikkiä lämminveristä.

26. joulukuuta 2008 - Maastoilua ja pakkasta

Niin siinä sitten kävi, että ne kaksi saivat minut houkuteltua taas kerran ratsastamaan. Tai oikeastaan viime kerrallahan ne kaksi olivat Pieta ja Anni, mutta tällä kerralla pääjehu Pieta ja hänen uskollinen aseenkantajansa Edward. Sain sentään mennä pelkkää käyntiä, mutta oli kidutusta yrittää pysyä leveän Lennon selässä ja yrittää olla potkimatta sen masussa kasvavaa varsaa rikki. Käppäilimme pitkän lenkin ilman satulaa talvipakkasessa, minä Lennolla, Edward Pekillä ja Pieta Harrilla. En muuten valittaisikaan enää, mutta nenä jäätyi ja takapuoli kipeytyi!

25. joulukuuta 2008 - Joulupäiväkyläilyä

Nyt on paha mennä sanomaan, mitä tallille kuului tänään. Olin nimittäin itse koko päivän kyläilemässä ystävien ja sukulaisten luona. Loma ainakin jatkuu.

24. joulukuuta 2008 - Aatto ja joululahjat

Mahtavaa, sain joululahjaksi aivan uskomattoman lämpöisen Lapista tuotetun villapaidan. Kyllä on luksusta se päällä nyt lähteä ajoreissuille, oi että...

Muutenkin aatto oli mukavan rauhallinen ja hiljainen. Minä vietin sen tallilla, huomenissa sitten helssaan sukulaisia ja ystäviä. Sampo kävi kahvilla täällä meillä ja Pieta sai kaikki nauramaan pukeutumalla joulupukiksi ja pudottamalla mahansa vahingossa takin alta. Ne harvat hoitajat, jotka pistäytyivät, kävivät kummalliseen aikaan tai halusivat olla yksin, joten vietimme joulua sitten neljästään, minä, Sampo, Edward ja Pieta.

23. joulukuuta 2008 - Halin ravi

Taas sitten tämmöinen tapaus, että suomenhevonen alkaa juoksemaan kuin lämminveriset ikään. Pienillä, kevyillä tammoilla se on hyvä asia - vauhti nimittäin kasvaa huomattavasti ja energiankulutuskin vähenee - muttakun kyseessä on iso, raskas Hali. Se potkii etujalkojaan ihan liikaa eteen ja liike vain laajenee jos ajaa lujempaa. Kuitenkin, laitoin sille sitten painot etujalkoihin. Se juoksi kuin suomenhevoset kyllä tottakai, mutta alkoi kompastella. Pitää keksiä jokin muu keino.

22. joulukuuta 2008 - Joulutärinä

Tänään alkoi se kauan odotettu joululoma. Ei tunteja, ei treeniä - vain kevyitä lenkkejä hevosilla ja ravureilla hiitit kerran viikossa. Tosin ratsastusta opettaville, Pietalle ja Edwardille siis, tämä ei tarkoita hermolomaa, vaan lahjanmetsästysrallia. Minä saan illat vapaaksi, he ovat töissä jatkuvasti - myös Edward, jonka työnkuvaa laajennettiin ja palkkaa nostettiin.. Hänet on muuten kutsuttu koko lomaksi asustelemaan päärakennuksen vapaaseen huoneeseen, hänen sukunsa kun ei ole suomessa eikä hän kotiinsa ehtisi. Joulua on kurja viettää yksin.

21. joulukuuta 2008 - Pieta vs Edward

Haluatteko tosiaan kuulla, mitä tapahtui? Sensuroin noloimmat kohdat, mutta joka tapauksessa. Rata oli 70cm korkea ja erittäin vaikea ja taktikointia vaativa. Siellä Yuuki kohtasi itseään paljon kokeneemman Harrin, Pieta omahyväisyyttä uhkuvan Edwardin. Lyhyesti sanoen, Edward voitti, mutta joutui silti tarjoamaan sen baarikierroksen.

Miksi? No, on ilmiselvää, että Yuuki sekoaa kun sen laittaa samaan tilaan monen esteen kanssa. Niin se sekosi nytkin, mutta Pieta sai sen pakotettua hyppäämään pudottamatta, mutta se hermoili ja pyöritteli silmiään. Sen sijaan Harri liiteli esteiden yli kauniisti, kääntyi jo ilmassa seuraavalle ja vaihtoi suuntaa nanosekunnissa. Edwardin täytyi vain ohjata ja pysyä mukana. Silti hän vaikuttui siitä, että Yuuki hyppäsi kuitenkin ja sanoi hävinneensä varsinaisesti, Pietahan on edelleen sitten Piikevän lapsellinen, itsekäs ykkösratsastaja.

Silti tallin omistaja ei antanut anteeksi sitä, että Edward oli nauranut vanhalle valokuvalle. Nainen leppyi vasta, kun Edward pudottautui polvilleen lumisohjoon ja rukoili saavansa anteeksi. Voi että kuinka minä ja muut katselijat nauroimme!

20. joulukuuta 2008 - Mitäs tässä tekisi?

Sain riitapukarit kanssani suunnittelemaan toimintaa hoitajille. Paperilla on nyt sellainen idea kuin ravit. Vielä ei ilmoitusta laitella, mutta ajattelimme että koppakärryt hevosille, jokaiseen kärryyn yksi kuski ja yksi kuskinvahti, tosin kärrykurssin käyneiden kyytiin ei vahtia tarvittaisi, ja sitten raviradan vuokraus. Voisi olla niille joululahja, kun paketteja ne saivat jo kalenterista...

19. joulukuuta 2008 - Harrikokeilu

Sillä aikaa kun Pieta virnisteli omahyväisesti ja Edward tutustui Harriin ratsastamalla rinkiä kentällä, minä ajoin hiitin lämpöisillä vuoron perään. Kyllä, olen vähän laiminlyönyt töitäni, mutta tämä naurettava ilmapiiri on siihen syynä.

18. joulukuuta 2008 - Taistelupäivämäärä

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä on sunnuntai ja Pietan mukaan oivallinen ajankohta rökittää Edward. Ei tuntilaisia tiellä, hän sanoo. Minusta asia on oikeasti niin, että ei tuntilaisia näkemässä kun tallin omistaja hulluuttelee kuin pikkutyttö ja katkoo jalkansa ja niskansa. Sampo saa kyllä tulla kahville huomenna, haluan aikuista seuraa.

17. joulukuuta 2008 - Lisäkuittailua

Eilinen lapsellinen leikkiminen on nyt ohi. Sen sijaan kaksikko kulkee koko ajan minun perässäni ja kumpikin heistä on tahallaan ja suoraan ilkeä toiselle, pitävät vain minua paikalla sen takia että en anna heidän käydä käsiksi toistensa pääkarvoihin. Onneksi edes tuntilaisten ajaksi he malttavat pitää kulissia yllä, leikkiä että kaikki on kuten normaalisti. Oletan, että hoitajat eivät kärsi vahinkoa, mutta mistään ei voi olla varma...

16. joulukuuta 2008 - Se on sotaa

Pieta ei puhu Edwardille, vaan lähettää viestejä minun kauttani. Edward puolestaan ei puhu minullekaan, koska en valitse puoltani. Kumpikin voi minusta hävitä. En jaksa tällaista teinimäistä kiukuttelua.

15. joulukuuta 2008 - Haaste

Jouduin todistamaan Pietan ja Edwardin nopeaa, äkäistä englanninkielistä riitaa muutamaa tuntia takaperin. Istuimme päärakennuksessa katselemassa vanhoja valokuvia, kun kansion välistä levahti ulos kellastunut kuva, jossa Pieta hyppäsi pikkutyttönä ponilla todella, köh, tyylikkäästi. Edward ehti nähdä sen, en ole tiennytkään että niin hillitty ja viileä olento pystyy nauramaan sillä tavalla kyyneleet silmissä.

Tottakai Pieta suuttui, älkää edes kysykö. Sanoi ratsastavansa nykyaikana sata kertaa paremmin kuin Edward. Ratsastuksenopettaja ei voinut pitää suutaan kiinni ja heitti haasteen: kumpi tekisi nopeamman radan Harrilla etukäteen harjoittelematta, saisi tarjota seuraavalla viikonlopulla laajamittaisen baarikierroksen. Selvää väheksyntää, minäkin tajusin että Edwardin viesti oli ihan toinen: "minä ratsastan tuntemattomalla hevosella paremmin kuin sinä omallasi."

Pietan ilme muuttui häkellyttävän nopeasti omahyväiseksi. Hän sanoi voittavansa vaikka Yuukilla. Näin veto lyötiin, Pieta ja Yuuki vastaan Edward ja Harri. Kumpikin ratsastaja on sataprosenttisen varma voitostaan.

14. joulukuuta 2008 - Joulu tulee

Yuuki on nyt ilmoitettu toiseenkin kilpailuun, enkä millään muista ulkoa että milloin se onkaan. TOivottavasti tulee hyvä tulos. Odotukset ovat nyt korkealla, koska kymmenes päivä meni niin hyvin.

Nyt olen luovuttanut kokonaan joulunvastaisen projektini ja annan muiden koristella tallia. Satulahuoneesta kuitenkin revin alas ne typerät jouluvalot, mitä jos sytyttäisivät sinne tulipalon, mokomat tuikut, kun sieltä ei ole niin helppo paetakaan kuin tallista, jossa on paljon tilaa ja monta ovea. Lisäksi hoitajien huoneessa olevat olisivat loukussa. Muuten on paloturvallisuudestakin ymmärretty huolehtia.

13. joulukuuta 2008 - Rusettikone

Naulasin Yuukin sinivalkoruusukkeen sen karsinan oveen. Se on orin ensimmäinen ja jopa minä olen hieman ylpeä siitä, vaikka en oikeastaan perusta koko orista enkä pahemmin esteratsastuksestakaan. Mutta on tosi siistiä kuitenkin ajatella sitä pikkuseikkaa, että Yuukista on tullut nyt oikea kilpahevonen! Se tuli kärttyisänä, melkeinpä vaarallisena tyyppinä Rosetelle, aiheutti surua. Aikojen saatossa ori oppi rakastamaan niin Pietaa kuin hoitajaansakin ja se on nyt ihan täysin erilainen. Edelleen se remuaa ja temppuilee, mutta olen huomaavinani sen silmissä silloin tällöin kumman pilkahduksen, ihan kuin se olisi oikeasti pahoillaan välillä ja oikeasti rakastaisi harvoja ja valittuja ihmisiä.

12. joulukuuta 2008 - Kun kaikilla on kiire

Piikevässä on tänään niin kiireinen päivä, että ilmoitan vain olemassaolostani enkä kirjoita sen enempää.

11. joulukuuta 2008 - Toipumispäivä

Kursseja on pidettävänä näin torstaipäivänä, mutta Edward joutuu sen tekemään ihan yksin. Minä puolestani olen siivonnut joka ikisen karsinan, hoitanut kaikki hevoset kuntoon, kävelyttänyt Yuukia etteivät sen jalat kipeydy ja tenhyt kaikkea muuta pientä.

Missä on syy? Eilispäivässä ja Pietassa. Tallin omistaja nukkuu talossaan, mikä on sinänsä ymmärrettävää, mutta olisi kohteliasta ilmoittaa. Onneksi tunnen hänet ja olin valmiiksi varautunut tällaiseen päivään tähän kohtaan...

10. joulukuuta 2008 - Voitto!

Yuuki teki parhaansa. Se ei tunaroinut kertaakaan - ja se voitti ihan koko luokan! Muuta ei malta sanoa, koko poppoolla kun on kiire juhlimaan.

09. joulukuuta 2008 - Stressi

Yuuki lomailee tämän viimeisen päivän ennen kisoja. Minä yritän vain pysyä hiöjaa ja huomaamattomana, ettei tuo Pieta laita minuakin valmistelemaan kaikenmaailman remmeleitä puolestaan kisoja varten, niin kuin laittoi jo Edwardinkin. Miesraukka jjynssää joitain typeriä suitsia, vaikka se ei kuulu ollenkaan hänen työnkuvaansa...

08. joulukuuta 2008 - Hikipäivä

Sillä välin kun Edward, Pieta ja Yuuki hosuivat kentällä, paneuduin mitä ravureiden treenaamiseen ja lömpöisten viemiseen hiitille. Sujui ihan mukavasti, mutta päivä on jotenkin niin uskomattoman hiostava ja painostava, etten minä paljoa ajellut sitten kuitenkaan. Illalla sitten lämmitän saunan...

07. joulukuuta 2008 - Valmentautuako?

Pieta pyöritteli koko päivän paperilappusta käsissään. Tälle kyseiselle lappuselle oli raapustettu estevalmentajan numero. Olisi kallista ottaa valmentaja, mutta hermoja raastavaa hävitä Yuukilla jälleen.

Iltapäivällä kun kahvittelimme, minä, hän, Edward ja hevosenhoitajat, sai neiti suunsa auki ongelmastaan. Edward katsoi tuoretta työnantajaansa kuin hullua: hänhän on kilpavalmentaja. Minäkään en ollut tajunnut koko asiaa. Noh, huomenna ainakin pääsevät kunnon valmennukseen...

06. joulukuuta 2008 - Kisat Piikevässä ja Yuuki sinne?

Nyt tosiaan kisat tulevat Piikevään. Ne ovat estekisat ja järjestetää kymmenes päivä. Pieta itse ei tuomaroi, koska aikoo kilpailla Yuukin kanssa. Nainen on aloittanut itsepäisen harjoittelun ja huhkii tälläkin hetkellä ratsunsa kanssa kentällä hiki hatussa. Esteet luokassa ovat matalia ja helppoja, mutta silti, nyt Yuukin on paras saada aikaan edes jonkinlainen sijoitus kun viimeksi meni niin täysin mönkään!

05. joulukuuta 2008 - Paukkeen jalat

En minä vain ole sille orille mitään tehnyt, en edes ajanut tavallista rankempaa treeniä, mutta niin vain poitsu ontuu. Pieta on jälleen harmista harmaana ja on tartuttanut saman Edwardiinkin, vaikka mies ei vielä edes tunne Pauketta hyvin ja eläinlääkäri vakuuttelee että syytä huoleen ei ole. Hevonen on kuulemma vain venäyttänyt takasensa. Oli miten oli, siltä otettiin nyt sitten kengät alta ja päästettiin lomalle tarhaan pariksi päiväksi.

04. joulukuuta 2008 - Kuntopiiri

Nyt todettiin, että Lento jää pois tunneilta tämän alkeiskurssin jälkeen. Se on niin perso ruualle, että varmasti lihoo nyt kun sillä ei kunnolla edes ratsasteta, eli kukaan ei kiellä keksimästä jotain hyvää Lento-ohjelmaa tylsinä hetkinä. Sitä tammaa olisi ihan hyvä talutella ja harjailla ihan vain että sen veri edes kiertäisi jos se ei muuta liikuntaa nyt oikein saa.

03. joulukuuta 2008 - Joulukalenteri

Vasta tänään sain aikaiseksi laittaa joulukalenterin tallin seinälle. Se on iso ja kankainen, sen "luukut" eli tässä tapauksessa taskut ovat 30x30cm ja jokaisessa luukussa roikkuu lappunen, jossa lukee jonkun hoitajan nimi. Kahdeskymmenesneljäs luukku tosin sisältää jotain ihan koko tallipoppoolle.

Tämänpäiväisessä joulukalenteriluukussa lukee Neiti Nöttönen: käy kurkistamassa luukun sisältöä, se löytyy Piikevän etusivulta!

28. marraskuuta 2008 - Lomailuilmoitus

Noh, tässä on odotettavissa sellainen pieni katkos nyt viikonlopuksi ja siitä eteenpäin, että minä en ehdi millään kirjoittaa päiväkirjaani eikä Pieta ehdi vastailla viekkuun. Toiminta jatkuu silti täysin normaalisti, tunnit pidetään, heppoja hoidellaan ja sitä rataa.

27. marraskuuta 2008 - Piikevän arki

Piikevän arkipäivät ovat niin erilaiset kuin keskivertotalleilla. En osaa sanoa onko meno täällä huonompaa vai parempaa vai ihan samanveroista kuin muilla talleilla, mutta erilaista joka tapauksessa. Tällaiseen pieneen, muutaman hevosen talliin mahtuu paljon tuntitoimintaa, monta korvaamatonta hevosenhoitajaa, muutamia rakkaita hoitoheppoja, tasan yksi ainoa äksy tallinomistaja, yksi vainoharhainen tallimestari ja yksi kaupunkilainen ratsastuksenopettaja. Näinkin pienellä porukalla saadaan aikaan ties minkälaisia ihmissuhdesolmuja, joita joku ulkopuolinen sitten selvittelee (tai takkuaa pahemmin) ilman että kukaan edes pyytää. On kaikenmaailman tuntihevosta kiertelemässä rataa, on yksi ääliö konikin jolla ei oikein kukaan voi tehdä mitään. Pikkuvarsa syntyy ensi kesänä ja viikonloppuisin tehdään kaikkea hauskaa. Välillä on järkyttävän epäreiluja tai tylsiä juttuja, mutta suurimman osan ajastani ainakin minä olen täällä nauttinut enkä vaihtaisi Piikevää koskaan mihinkään toiseen talliin.

26. marraskuuta 2008 - Parempi päivä

No nyt minäkin sain vapaaillan ja olen taas ihan hyvällä tuulella. Aion mennä oikein varhain nukkumaan. Mm, kerrankin kunnon yöunet ja sitten aamulla on kiva nousta kun peilistä ei minua katso joku hampaitaan pesevä peikko.

Olen tutustunut pikkuhiljaa noihin hoitajiin lisää ja olen oikein iloinen että he ovat eksyneet kaikki Piikevään. Välillä minua ei kunnioiteta tarpeeksi (kuten esimerkiksi silloin kun ne yrittävät viedä minulta viltin reessä) mutta silti ihan kivoja likkoja kaikki. Muutama tekee ekstraakin oman hoitsun kiillottamisen lomassa. Jollain kierolla tavalla olen ylpeä, kun näen kuinka meidän tallilla nämä hoitajat osaavat auttaa reippaasti tuntilaisia ja ovat oikein sosiaalisia sen sijaan että mököttäisivät nurkassa kun joku ratsastaa omalla hoitsukullalla...

25. marraskuuta 2008 - Minä se raadan...

Minä se vain paiskin miesten töitä kun tuo kaksikko hurvittelee tuolla. Tuntejen jälkeen se nainen KEHTASI ehdottaa Edward-lemmikilleen ratsastusreissua maastossa, ja noh, sinnepä menivät. Mitäs minä tein? Siivosin satuloita! Kun olin kiillottanut tuntihevosten satulat, kävin ulkona hengittämässä satulasaippuatonta ilmastoa ja sieltä ne kaksi tulivat kihertäen yhdessä jollekin älyvapaalle vitsille. En minä muuten olisi näin pahalla tuulella, mutta loma kelpaisi minullekin rutiineista.

24. marraskuuta 2008 - Kengityskiireitä

Tuntilaisia on nykyään niin paljon enemmän kuin ennen ja sitten vielä kun jokainen ratsu on vielä kesäkengässä ja tuo kenttä niin kuolemanliukas kun vesi jäätyy sinne. Eilen illalla kengitettiin pikavauhdilla tämän päivän alkeiskurssia varten muutama koni, mutta nyt saa kyllä oikeasti nopeasti yrittää ne vaativammankin tason hevoset ja ravurit saada talvikenkiin. Matsku, Hunkki ja Okku kengitettiin tänään ja Lennolle ruuvattiin hokit väkisin kesäkenkiin kun sitä nyt on turha enää alata kengittämään uudelleen kun sillä ei enää kauaa edes ratsastella. Sampo on majaillut täällä aamusta asti ja illalla hänen pitäisi jaksaa vielä Rai, eilen kun hän ehti kengittää vain Harrin ja Ruupuksen. Huomenna sillä miehellä on edessä Halin, Paven ja Yuukin kengitys, ylihuomenna sitten Kati, Peki ja Glory ja siitä seuraavana päivänä loput ravurit. Juuliaa ja Tinkaa ei laiteta kenkään kun Tinka on vain talutusratsu ja eläkeläisponi ja Juulia niin nuori neito.

23. marraskuuta 2008 - Lenkkiä

Ajelin tänään Halilla ja Paukkeella. Jälkimmäisellä viimeiseksi ja kun sit valjastin, se Edward-penikka haahuili katsomaan kuin suurtakin ihmettä. En ole mikään pitkäpinnainen ja ärähdin nopeasti, että mitä, eikö herralla ole töitä. Sen sijaan että hän olisi vastanut minulle samalla tavalla, hän hymyili ja kysyi voisinko vanhempana ja viisaampana opettaa hänelle valjastusta.

Lenkillä tuli juteltua ja huomasin, ettei se Edward, kotoisesti Esko ihan luuseri olekaan. Ihan mukava jätkä, toivottavasti jää Piikevään. Paukekin juoksi tosi hienosti... Kunhan se kasvaa niin huh mikä huippuhevonen on Piikevässä.

22. marraskuuta 2008 - Tupakalla tietenkin, hei daa.

Se Yuuki potkii karsinansa takaseinää koko ajan. Ensinnäkin minua ottaa päähän se rasittava ääni, toisekseen odotan vain koska se koko seinä posahtaa siitä alas. Ei Piikevän tallikaan mikään betonirakennus ole. Ilman Pietan kanssa keskustelua (koska hän olisi vastustanut), tilasin sellaista paksua kumimattoa, jolla aion nyt päällystää Yuukin karsinan lattian ja kaikki seinät niin korkealle ettei se yllä jytisyttömään niitä.

Korjasin vanhoja koppakärryjäkin tänään. Apu olisi ollut kyllä kieltämättä ihan mukava asia ja sitä etsinkin kyllä aluksi. Lopulta apumieheni Pieta vastasi huhuiluihini, kun huutelin tallissa että missä hän on. Ääni kuului tallin edestä. "Tupakalla tietenkin, hei daa!" Selvä juttu, no, kyllä ne kärryt korkautuivat yhdenkin ihmisen voimin sen mitä minä niit' korjata osaan. Nyt vielä vain pitäisi tehdä uusi päällys siihen penkkiin, se kun on järkyttävän punainen ja ihan rikki.

21. marraskuuta 2008 - Ihana Edward

Edward sitä ja Edward tätä. Rakas Edward piti tänään irtotunnin kokeneiden ryhmälle. Sehän on selvä että se meni todella hienosti, kun Edward-herra omakätisesti piti sen. Ihmettelen suuresti ettei hän ole jo näin monessa tunnissa huomannut kuinka erilaista kohtelua hän saa Pietalta kun vertaa muihin ihmisiin, joille nainen yleensä vain äkäilee.

Hm, siitäkin voi päätellä jotain, että Edwardin nimi ja puhelinnumero on nyt henkilökuntalapulla. Minulta siille lapulle pääseminen vei puolitoista vuotta - ja minä sentään olen tallimestari enkä mikään mitätön ratsastuksenopettaja, joka huutaa ohjeita kentänlaidalla naama punaisena. On se niin mukavaa olla vanhempi ja pitempään täällä työskennellyt kuin rakas Edward.

20. marraskuuta 2008 - Piikevän teatteri

Pieta edelleen esittää ottavansa opettajia kokeilemaan taitojaan. Ei heitä enää montaa ole listalla, tänään tuli yksi ja huomiseksi ei varmaankaan ole enää ketään. En viitsinyt edes katsella aidalta sitä pelleilyä, keskityin vain hoitamaan Halia ja siivoamaan tallia. Edward on säilynyt kuvioissa ja iltapäivällä Pieta ehdotti niinsanottua väliaikaista työsopimusta, jota sitten jatkettaisiin jos Edward olisi se oikea henkilö. Minun puolestani se ja sama, se pojankloppi on nuori ja melko kokematon opettaja ja siksi halpa, mutta erittäin taitava.

Siirtyäkseni kiinnostavampaan aiheeseen, omaan elämääni siis, olen siivonnut karsinoita, jynssännyt varusteita, korjannut pari aitaa ja vielä heiteööyt hevosensonnat kentältäkin pois tänään. Toivottavasti sillä Edwardilla pysyy talikko kädessä, oli kuinka ratsastuksenopettaja tahansa...

19. marraskuuta 2008 - Selvä peli

Noh, tiedän että Pieta on turhamainen ja nopea ihastumaan, mutta en arvannut että se henkilö, josta hän ei saisi silmiään irti, olisi kolmas ratsastuksenopettajaehdokas. Mutta tasapuolisuuden nimissä kirjoitan hänestä hieman myöhemmin.

Ensimmäisenä tuntia piti Salla Kirjorinne, Pietalle ja Okulle. Katselin aidalta ja noteerasin erittäin ryhdikkään olemuksen, vahvan äänen ja periksiantamattoman ilmeen. Totesin heti ettei neiti Kirjorinne tulisi toimeen tallin omistajan kanssa alkuunkaan vain koska vaikutti yhtä itsepäiseltä (mikä tosin on vain hyvä asia hevosten kanssa). Noh, niin siinä kävi että ratsukko jaksoi neljäkymmentä minuuttia ja sitten alkoi tappelu että tarvitaanko puolipidätteitä ennen jokaista asiaa vai eikö sittenkään. Sen jälkeen Pieta totesi ystävällinen ilme kasvoillaan, että ehkä Kirjorinne ei ole sentyyppinen ratsastuksenopettaja kuin Piikevään on nyt haussa.

Seuraavaksi pihaan kurvasi omaa autoani muistuttava raihnainen, koliseva ruosteläjä, joka oli joskus ollut lava-auto. Sieltä tuli ulos noin kaksimetrinen, lihaksikas nuorimies, jolla oli lyhyeksi nyrhityt, vaalennetut hiukset ja rauhallinen olemus. Tämä Aleksi Peltola piti tunnin Pietalle ja Raille. En oikein nnistunut muodostamaan mielipidettä herra Peltolasta, jonka lihaksikas olemus oli täysi vastakohta hiljaiselle luonteelle. Opetus näytti kuitenkin loistavalta ja Pieta lupasi soitella vielä uudelleen.

Sitten ilmestyi se kolmas. Olin varma ettei hänestä ole mihinkään. Liian laiha hevosihmiseksi, mutta silti hyvin pitkä ja hontelo. Kasvot viimeisenpäälle kuin metroseksuaalisella teinipojalla. Ei ei, ei kuulu Piikevään. Pieta ilmeisesti piti jo ulkonäöstä. Amerikkalaissyntyinen Edward Crawler puhui huonoa suomea, mutta suomea kuitenkin. Ennakkoluuloistani huolimatta jäin katselemaan Pietan ja Paven tuntia. Yllätyin huomatessani opetustyylin olevan samaa luokkaa kuin Pietalla. Ääni kuului selvästi kentällä, mutta ei ollut kiljuvan nipottava naisääni tai mikään tuulenkuiskaus. Olisittepas olleet näkemässä Pietan ilmeen! Noh, tälle herra Crawlerille Pieta muodon vuoksi lupasi myös soittaa, mutta uskon että valinta on jo tehty - vain ulkonälöseikkojenkin perusteella Pietan tuntien.

18. marraskuuta 2008 - Uusi ratsastuksenopettaja?

Tänä aamuna nokkani eteen leväytettiin hoitajien toimesta päivän sanomalehti. Likat olivat bonganneet sieltä ilmoituksen, jossa Piikevään haetaan uutta ratsastuksenopettajaa. En tosiaan tiennyt mitään siitä, että sellaistakin on päätetty tarvita, mutta mikäs minä olen vastaan sanomaan. Sitä paitsi rahapuoli on nyt niin hyvin tasapainossa, että sellaiseen on kyllä varaakin. Noh, tuon ilmoituksen takia Pietan kännykkä on piippaillut koko päivän ja saanut muutaman hevosenkin hermostumaan. Kukaan ei ole loukkaantunut eikä hevonen ole vienyt ketään, tähän mennessä ainakaan.

Huomenna näemme ensimmäiset kolme opettajaehdokasta, jotka tulevat kukin vuorollaan pitämään Pietalle tunnin ikään kuin he pitäisivät oppilaille tuntia. Ensimmäinen ehdokas on nainen, Salla Kirjorinne, kaksi muuta opettajakandidaateista ovat miehiä. Myös seuraaville päiville on vattu aikaa opettajia varten.

17. marraskuuta 2008 - Ja Peki toipuu

Peki oli edelleen väsynyt, mutta kuten sanoin, terve. Se ei räkää enää eikä riiputa päätään. Jaloittelemaankin se pääsi riimunvarrenjatkona avuliaiden hoitajien kanssa ja huomenna saa viettää vielä vapaapäivän haassa rentoutuen aamusta iltaan. Ylihuomenna voi jo aloittaa tuntikäytön kevyesti. Turhaan se Pieta taas kerran hätäili kultsejensa puolesta.

16. marraskuuta 2008 - Loma

On Sunnuntai. Ei tunteja. Minun arkeani se ei tosin muuta. Oli hiittipäivä suokeilla ja sain ihan ajaa, kuten aina ennenkin. Ei se kummoisesti vielä juokse nuoren ikänsä takia, mutta kyllähän se kasvaa. Lennon varsakin on ratsusukuinen, mutta minä takuuvarmasti laitan sen läpi koelähdöstä, kävi ihan miten sitten kävikään Pietan mielipiteiden suhteen.

Tänne on syntynyt joku ruinauskerho, että Sannan Clabbe, Lirvu siis, pitäisi ostaa Piikevään. En halua sellaista laihaa pientä surkimusta vaivoikseni, koska tiedän että minullehan se sitten sysätään kun tajutaan että sen treenaus ei tuota tulosta. Orilla on hyvä suku ja vaikka mitä, mutta se on ruma ja tyhmä. En halua sitä.

15. marraskuuta 2008 - Peki sairastaa

Hirvittää, kun vuoden 2008 päivät hupenevat samaa tahtia kuin minun päiväkirjani sivut täyttyvät tekstistä. Oli miten oli, tänä päivänä Peki näytti olevan kovin sairas. Sille olisi ollut vain yksi tuntikin tänään, mutta ilmeisesti eilinen kolmituntinen rasitus oli ihan liikaa tälle hevoselle ja nyt sitten se tamma vuotaa sieraimistaan ja on voipuneen oloinen. Minusta se paranisi mahtavan hyvin vain olemalla sisällä lämpöisessä, mutta Pieta on juossut rakkaan hevosensa luo joka hetki sössöttämään sitä "niistä ny, mamin kultsi" -virttään. Muutaman kerran minä sain istua aidalla vahtimassa jatkokurssilaisia kun naisen oli pakko päästä talliin vilkaisemaan tammaansa kesken tunnin. Lyön vetoa, että ylihuomenna hevonen on taas kuin aina ennenkin.

14. marraskuuta 2008 - Afroja tulee?

Lammaskeskustelut sen kuin vain jatkuvat. Pieta ei luovuta. Hän todella haluaa muutaman irrallisen afron juoksentelemaan tuonne hevosia säikyttelemään ja Pirpan tappamaan. En voi enää estää häntä, mutta yritän viivyttää parhaani mukaan.

Tästä voidaan siirtyä sujuvasti Yuukiin, joka tosiaan oli tänään kokeneella ihmisellä maastakäsittelytunnilla. Sitä valvoi tarkasti monen monta tyyppiä henkilökunnasta, mukaanlukien minut ja muutaman hoitajankin, mutta se ei edes yrittänyt mitään. Ei se toki helpoimmasta päästä tunnilla ollut ja oli pelkäävinään kaikkea, mutta lopputunnista Yuukin kanssa työskentelevä tuntilainen ansaitsi tallin omistajalta aplodit taluttamalla huomattavasti rauhoittuneen orin yli kopisevan sillan.

14. marraskuuta 2008 - Niin kauan kunhan ei ala sataa...

Nyt se hulluus iski, ja lujaa suoraan puskista. Pieta haluaa lampaita. Lampaita! Onko tyhmempää kuultu! Vuohen minä ymmärtäisin yksittäisenä kappaleena, tai kanan, mutta että lammas! Se juoksisi ympäriinsä koiran tavoin, kävisi syömässä hevosten kaurat ja pääsisi takuuvarmasti nukkumaan sisälle Pietan olohuoneen sohvalle tai jotain. Se riehuisi, repisi, hyppisi, purisi ja ajaisi minut hulluksi. Se pitäisi keriä ja Pietan tapauksessa myös pestä ja föönata säännöllisesti. Rapakelillä se muuttaisi väriään ja koostumustaan radikaalisti ja päättäisi juuri silloin osoittaa ystävyyttään minua kohtaan. Kun se lopulta rauhoittuisi, se kuolisi. Sitten olisi hommattava taas uusi lammas ja - ei, meillehän ei lammasta tule. Tai lampaiTA, monta lammasta. Ei yhtään, ei edes yhtä pientä. Tallin omistajassa itsessään on ihan tarpeeksi showta yhden vanhan miehen kestettäväksi...

13. marraskuuta 2008 - Sannan teesit

Aamulla varhain tallin oveen oli ilmestynyt Sannan käsialalla kirjoitettu lappunen. Jätin sen siihen, että jokainen voisi omin silmin lukea asiasta, harva tätä minun päiväkirjaani niin tarkasti silmäilee että täältä huomaisi. Noh, joka tapauksessa, nainen aikoo järjestää hoitajille vähän ekstratoimintaa.

Piikevässä raveihin saavat lähteä hevosia hoitamaan vain ne henkilöt, joiden hoitohevonen juoksee sinä päivänä. Muut ovat toki tervetulleita katselemaan - mutta nyt Sanna järjesti mahdollisuuden ratsuihmisillekin kokea sitä ravitunnelmaa. Tuossa lähellä raviradalla järjestetään pienet ravit ihan vain lähipiirin ravureiden kesken. Meidän hevosilla on sinä päivänä niin kiirusta, ettemme lähde, mutta Sanna menee kahden hevosen voimin ja pyytääkin ystävällisesti kahta reipasta ja rohkeaa tallilikkaa meiltä mukaansa, Sannan hevosilla kun ei ole hoitajaa.

Ei haittaa ellet tiedä mitään valjastuksesta tai ravurin hoitamisesta muutenkaan. Nuo ovat pikkukisat ja Sannalla itsellään on aikaa opettaa kumpaakin tyttöä ihan kädestä pitäen tekemään jokainen asia. Siinähän kokemus karttuu, osaaminen lisääntyy - ja muuten pisteet ropisevat, niitä saa tuplamäärän jos kirjoittaa tarinaa reissusta.

12. marraskuuta 2008 - Glorystakin tykätään!

En voi uskoa että aluksi oli epävarmaa jääky Glory tänne. Sehän on kohta suositumpi alkeisratsu kuin Lento! Lisäksi se korvaa oivasti tuon vankan rauhallisen suokin, sehän jää kohta mammalomallekin. Lisäksi se on rohkea ja reipas maastoratsu, Pietan mielestä, itsehän minä en ollenkaan ratsastele.

Tänään Glory saikin hoitajan. Nyt koulun alettua on alannut hoitajia ropajamaan oikein laumoittain poispäin Piikevästä, eli onneksi liikettä takaisinpäinkin on. Ja juuri Glory, joka tekee niin paljon töitä, että todellakin ansaitsee hevoskohtaisen hoitajan, ei pelkkää no-niin-siitä-niin-nopeesti-satula-selkään -tyttöä.

11. marraskuuta 2008 - Pieta on tyhmä kaniini

En usko tätä touhua. Minä nukuin päiväunia heinäpaalejen päällä kaikessa rauhassa, pidin siestaa kun ei ollut mitään tekemistä. Herättyäni lähdin saman tien ulos - ettekä ikinä arvaa mitä näin! Siellä oli Pieta, Yuuki ja lämminveristen koppakärryt. Yuuki veti kärryjä. Se näytti tosi ilkeältä ja olikin varustettu tavallisten valjaiden osien lisäksi muunmuassa päätangolla, himmentimellä ja potkuremmillä. Luojan kiitos tuntilaisia ei ollut näkyvissä, niin ilkeän näköinen kopukka olisi saman tien karkoittanut kaikki pois! Kukaan ei loukkaantunut.

10. marraskuuta 2008 - Ja jouluepisodit jatkuvat

Marraskuu etenee hälyyttävällä vauhdilla ja joku mustahiuksinen nainen, joka sattuu omistamaan tämän tallin, on alannut hyräilemään joululauluja. Kaikenmaailman kulkusia ja joulupukkeja kuulee joka hetki. Yuukin oma loimi on heitetty nurkkaan ja tilalla on upouusi punainen, valkoreunainen loimi. Samoin orin riimunväri on vaihtunut äkillisesti punaiseen. Odotan joulua kauhulla.

09. marraskuuta 2008 - Siivouspäivä

Nyt kun ei tuntilaisia tänään käynyt, siivottiinkin sitten satulahuone. Kaikki rikkinäinen krääsä, jota oli muuten mielettömän paljon, roskiin vain. Risat loimet tallikämpän kaappiin odottamaan korjausta ja rapavarusteet käytävälle odottelemaan tylsistyneitä ihmisiä kuuraamaan itseään. Siinä sitten homma repeää niitä alata putsaamaan, lyön vetoa että saan kuitenkin tehdä kaiken yksin!

08. marraskuuta 2008 - Tavallinen Piikevä-päivä

Tuntilaisia, taukoamatonta työtä ja aamuäreä Pieta. Mikäs sen mukavampaa?

07. marraskuuta 2008 - Talliradioshow

En sitten tiedä kuka se oli, mutta joku on kuitenkin onnistunut pudottamaan talliradion ja rikkomaan sen. Pietakaan ei kuulemma tiedä kuka sen teki, mutta uskon että minä tai hän itse. Noh, sillä nyt kuitenkaan ei ole merkitystä, koska se radio on vain rätissyt viimeisen puolivuotta eikä todellakaan toiminut. Uutta vain ei olla viitsitty hakea. Hyvä kun hajosi. Nyt saadaan taas musiikkia kun Pieta raahaa lauantaiksi uuden radion.

06. marraskuuta 2008 - Ajelua

Noin sitä vain mentiin. Pieta yritti vielä viimehetkellä puhua Yuukin mukaan taakse sidottavaksi, mutta onneksi tajusi yllättävän nopeasti ettei sitä hevosta voinut ottaa, se tuhoaisi koko homman. Minulla itselläni ainakin oli hauskaa, muista en tiedä. Pitäisi useammin alata ajelemaan tuollaisia pitkiä reissuja.

05. marraskuuta 2008 - Rekiretken valmistelua

Tuo pikkureki sen kun kitisee ja natisee ja paukkuu. Siitä oli kokonaan irti muutama lauta takaa, mutta naulasin ne kiinni. Toivottavasti saadaan huomenna isolla porukalla lähteä köröttämään. En todellakaan halua huomata että korjasin tuon kotteron turhaan!

04. marraskuuta 2008 - Yuuki se vain menee

Pietalla oli kuulemma sujunut ihan ok-hyvin Yuukin kanssa se ilman satulaa pinkominen. Olen kovasti yhä vielä vastaan noita typeriä suunnitelmia. Onneksi muut hevoset eivät joudu nyt niin kovasti riepotuksen kohteeksi, eivät ratsastuskoulun asiakkaat joudu sitten kärsimään epätasapainoisista kopukoista.

03. marraskuuta 2008 - Kissajahtia ja hulluja suunnitelmia

Ota nyt niistä naisista selvää. Ensin tuo Pieta tuossa murjotti eilispäivän kahvikupin kanssa ja kertoi sitten tänä aamuna muina naisina, että oli eilen salaa muutamaan kertaan vilkaissut Yuukiaan ja todennut että sen uusi hoitaja ei taidakaan sittenkään olla mikään pyssyjehu joka lopulta uhkailisi Yuukin omakseen ja pois täältä.

Pysyäksemme asiassa, Rouva Kiiskelä, se kissa siis, on ottanut tavakseen kiipeillä kattoparruja pitkin. Normaali tuntihevonen ei siitä ole millänsäkään, mutta satunnaisesti tallin seinien sisäpuolella havaittava Yuuki kyllä kiljuu ja näyttää hampaita ja potkii seiniä. Samoin Lennon näin ensimmäisen kerran osoittavan mitään vihamielisen oloisia eleitä kenellekään, se kun korvat luimussa kurkotti purrakseen kissaa. Onneksi Rouva Kiiskelä oli vikkelä kintuistaan ja pääsi karkuun ennen kuin menetti häntänsä. Mitenhän sen kissan saisi lopettamaan uuden leikkinsä?

Siirrytäänpäs taas Yuukiin ja Pietaan. Tallin omistaja sai nyt päähänsä jälleen kerran loistavan idean. Ehkä Yuuki rauhoittuisi jos sillä ratsastaisi enemmän ilman satulaa. Lyön vaikka vetoa että takapakkia mennään, minusta ei todellakaan pitäisi alkaa leikkimään nyt kun hevosella voi tehdä jo perusjuttuja selästäkäsinkin. Toisaalta taas, jarruttelin minä maastoonkin lähtemistä ja se oikeasti rentoutti Yuuki-monsteria aikoinaan paljon.

02. marraskuuta 2008 - Yuukisota

Yuuki sai hoitajan. Minusta on hyvä, että Pieta ei ole matkoineen ynnä muine oikkuineen sidottu oriin vaan saa tilaa liikkua. Tallin omistajan itsensä mielestä se on myös hyvä asia, kun hän pidemmälle ajattelee, mutta silti hän ei ole tyytyväinen tilanteeseen. No miksei?

Muistan itse kuinka äärettömän mustasukkainen olin, kun lempihevoseni Hali sai oman hoitajan. Olisi voinut käydä niin, että sieltä on tulossa joku koppava nuorineiti joka luulee osaavansa kaiken eikä ymmärrä sitä tosiseikkaa että minä olen edelleen se, joka treenaa Halilla, vaikka hän sitä nykyään puunaakin ja ajelee puskissa kunnon treenin välissä. Onneksi kävi niin, että Anni oli mukava ja fiksu tyttö.

Tottakai voi käydä nytkin niin että saamme tänne tyttären joka viikon kuluttua parkuu haluavansa ratsastaa ja ajaa jo valmiiksikin äksyn, nikotiinintuskaisen ja koppavan Pietan kerrassaan sietämättömäksi. Uskon itse, ettei niin käy. Piikevään on kautta aikojen eksynyt vain yksi suurisuinen, itsekäs ja itseään muiden yläpuolelle nostava ihminen ja se on Pieta.

01. marraskuuta 2008 - Missä on Pirppa?

Se rotta karkasi! Se ei ole koskaan karannut! Pieta etsi sitä jo aamulla sisältä ja tuli sitten kysymään olenko päästänyt sen ulos jo aamulla kun hän nukkui. No olin, mutta ajattelin että Pieta on ottanut koiransa sisälle kun sitä ei näy missään. Veimme hevoset ulos ja huhuilimme hiki päässä ainakin kaksi tuntia. Ei koiraa missään.

Tallityöt pakottivat minut jäämään, mutta Pieta lähti Yuukilla tiellepäin peläten löytävänsä rakin pannukakkuna ojanpenkalta. Järkyttynyt ratsastaja palasi, mutta ilman minkäänmuotoista koiraa.

Lähdin itsekin iltakolmen aikaan Halilla liikkeelle metsään kärryjen kanssa. Pieta vaihtoi Yuukin Paveen. Etsimme jokaisen polunhaaran eikä Pirppaa löytynyt. Oli pakko palata kun pimeys kävi liian läpipääsemättömäksi. Istuimme masentuneina kahville.

Sanna tuli illalla käymään. Kumpikaan meistä ei lähtenyt tallikämpästä vastalle. Mutta mitä ihmettä, Pirppa heilutti häntää roikkuen Sannan käsivarresta. Selvisi että koira oli siinä kolmen aikaan juossut topakkana tyttönä hätyyttelemään Sannan ravureita. Onneksi se löytyi.

31. lokakuuta 2008 - Laiskottelua

Yksi harvoista päivistä Piikevässä kun minäkin saan ottaa päiväunet heinäpaalejen päällä ja olla tekemisissä sonnan sijaan hevosten kanssa. Nautin suuresti hiitistä Halin kanssa, Pieta ajoi Pauketta ja sanna Nättiä. Pauke muuten juoksee kuin lämminveriset, harppoo järjettömiä askelia ja ojentaa etujalkansa suoraksi. Sillä on oikein ravurin luonnekin.

Kun suomenhevoset olivat ajetut jo, otimme käsittelyyn lämminveriset. Minulle Nea, Pietalle Jonna ja Sannalle Lotta. Pidän niin hevosista joiden kanssa ei tarvitse vääntää kättä joka asiasta, Nealla ajeleminen on minulle kuin huvia eikä ollenkaan työtä.

30. lokakuuta 2008 - Pieta ja Yuuki joulutunnelmissa

Joulu ei ole lähelläkään, mutta Yuukilla on tonttulakki haassa ja Pieta ompelee sille joulukalenteria johon voi joka päivälle piilottaa sille jotain hyvää. Ihmettelin suuresti, kun ori käveli säyseänä aamulla omistajansa vierellä ulos hakaan eikä ravistellut pois riimustaan roikkuvaa tonttulakkia. Vielä enemmän äimistyin kun se Yuuki painoi päänsä alas ja antoi Pietan halata itseään edes yrittämättä näykätä. Kokonaan luimimatta.

Oli miten oli, olen jo kolmesti ottanut alas tallin katosta hopeiset joulukoristeet ja kantanut ulos kaksi eri joulukuusta hoitajien tiloista. Marraskuun puolessavälissä en taida jaksaa enää ja annan Pietan koristella, mutta vielä toistaiseksi yritetään pysyä ihan jouluttomalla linjalla.

29. lokakuuta 2008 - Pave pitää jöötä

Yritin tänään taas kerran kokeilla Paven kanssa ihan vain harjaamista ja taluttamista. Se riehui kuin villipeto ja minuuttia myöhemmin oli rauhoittunut naapurin pikkutyttöjen seurassa ihan taputeltavaksi tuntihevoseksi. En usko, että siitä koskaan saadaan mitenkään miesten ylimpää ystävää, mutta kyllähän sen orin on jo pakko pikkuhiljaa alata toimimaan, ei Pieta voi olla aina sidoksissa siihen.

28. lokakuuta 2008 - Kilpailuja

Nuo ravinuoret tuolla tallissa ovat aloittaneet kilpailunsa suhteellisen aktiivisesti, ottaen huomioon Piikevän jatkuvat muut kiireet. Minut ilmoitettiin muuten Halin ohjastajaksi muutamiin tuleviin raveihin! Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeksi ohjastanut kilpaa, mutta uskon sen onnistuvan edelleen.

27. lokakuuta 2008 - Pirppa ja penikata

Pirppa tulee toimeen noiden kissakundejen kanssa nykyään tosi hyvin. Hoitajien tiloissa on aina hirveä ralli päällä kun sinne menee, jahtaavat siellä nuo elikot toisiaan niin että paperit varisevat hyllyistä ja hiukset minun päästäni.

26. lokakuuta 2008 - Piikevästä kisapaikka?

Taas lentelee idea pitää pienet estekilpailut tuossa Piikevän kentällä. Pietahan se niitä ideoi varmaan kolmannen kerran tänä vuonna, mutta minkäs teet kun se juttu aina jää, jää ja jää. Se vaatisi pidemmän aikavälin suunnittelua, mihin Pietalla ei ole kykyjä.

25. lokakuuta 2008 - Ratsastelua

Pieta oli koko päivän Yuukin kanssa. Aloittivat aamusta maastakäsittelyharjoituksia ja pitivät taukoa vasta päiväruokinnan yhtedessä. Illalla ratsukko meni pitkälle maastolenkille. Sillä aikaa minä siivosin karsinoita naapurinlikkojen avustuksella ja lähdin ajamaan Haliakin. Sanna tuli Nätillä meidän mukaamme ja hauska päivähän tästä tuli.

24. lokakuuta 2008 - Sadepäivä

Tänään satoi aamusta iltaan. Hevoset eivät ole päässeet ulos, kun tuollainen rankkasade irrottaisi niiltä karvat selästä. Pieta ja muut ponit ovat hermona.

23. lokakuuta 2008 - Pohdintaa

Ehdotin, että ostaisimme kylmäverisen toiseen tyhjään karsinaan. Se olisi rauhallinen kuin mikä, mutta samalla iso ja vahva. Lisäksi esimerkiksi joku tupsujalka olisi mielettömän kaunis kirkkoreen eteen.

Tallitytötkään eivät ole nyt Pirppaa käyneet katsomassa ollenkaan, se raukka alkaa masentua. Ehkä ensi keväänä sille voisi ottaa jonkun sekarotuisen pennun kaveriksi, kun niitä koiranpentuja alkaa putkahtelemaan joka suunnasta. Tai sitten tuon Pietalle berhandilaispennun, se syö hänet vararikkoon.

22. lokakuuta 2008 - Lennon vauva

Minä niin odotan sitä tulevaa pikkuvauvaa. Saa nähdä, kuka sen huolii, se kun on hyväsukuinen isänsä puolelta mutta ihan tavallinen ratsastuskouluhevonen emänsä puolelta. Muuten, joko minä kuvittelen tai tämän tyttösen maha on alkanut kasvaa!

21. lokakuuta 2008 - Pihattoasustelua ja uusia hevosia

Nythän on niin, että kaksi karsinaa on tyhjänä, kun kolme hevosta asustelevat pihatossa. Tällä hetkellä siellä on jöötä pitämässä Pave sekä sen kaverina Pauke ja Nätti. Tiedämme kaikki ihan hyvin, että tallia lämmitetään talvella liikaa tuolle mammutinkarvakolmikolle. Tunneista tulee nyt niin hyvin rahaa, että olisi varaa ostaa uusi hevonen. Yuuki vie niin paljon aikaa että toista vaikeaa hevosta ei voi ottaa. Glory ja Ruupus ovat alkeiskurssilaisten suosikit ja lisäksi näillä tunneilla menestyy hyvin myös Lento vielä tässä vaiheessa. Niitäkään ei tarvittaisi ennen kuin Lento jää mammalomalle, sitä varten voidaan vuokratakin hevonen sitten. Yksi karsina jätetään tammamamman varsaa varten vapaaksi (ja sanokaa minun sanoneen että sinne karsinaan alkaa pikkuhiljaa kerääntyä kaikkea romua Pietan toimesta), mutta toiseen olisi hyvä saada nyt joku. Ehkä jonkinlainen keskitason ratsu olisi hyvä juttu... Täytyy alata selailemaan ilmoituksia.

20. lokakuuta 2008 - Rapakelejä ja uimakoulu

Nyt kesä on todellakin ohi, ei voi enää muuta teeskennellä. Puissa ei ole lehden lehteä ja haat ovat jälleen kerran niin mutavelliä että huh huh. Lento ei taida osata uida vauva masussa, joten ajattelin ainakin sen tarhaan kaataa karkeaa hiekkaa portin edustalle, niin siinä on sille ikään kuin saari jossa se voi seisoa jos hukkuminen iskee. Puhuin Pietalle ideastani ja hänestä se oli niin hyvä juttu että nyt huomenna meille on tulossa mieletön kuormallinen hiekkaa hakojen edustoja varten.

Olen ylpeä ravureista. Enhän minä niitä omista, mutta treenaan edes muutamaa. Kyllä ne hyvin juoksevat, oi että. On ilo katsoa niiden ennätyksiä ja ajatella että ne ovat menneet läpi vasta muutamasta startista... Toivottavasti Halista tulee huipputekijä.

19. lokakuuta 2008 - Hiki hatussa

Minut on alennettu tallimestarista tallipojaksi. Palkka on sama, mutta tänään olen tehnyt kaikenmaailman kummallisuuksia - maalannut aitoja, korjannut karsinaa jossa on Halin kavionjäljet, joutunut jopa kengittämään Ruupuksen kun tuo kengittäjä, Sampo, on kuumeessa kotonaan ja ponin kengät olivat jo pudota jaloista.

18. lokakuuta 2008 - Hiittipäivä

Kyllä oli mukava ajaa Halilla hiitillä pitkästä aikaa! Pieta on ottanut sen Paukkeen suosikikseen näin Yuukin ja Paven lisäksi, että saan aivan rauhassa omia Halia. Hyvin poika juoksi, vaikka jäikin jatkuvasti jälkeen Paukkeen vauhdista. Ehkä syynä olin minä eikä hevonen, en oikein uskalla lähteä ohittamaan niin hurjapäistä kaksikkoa kun Pieta ja Pauke, ties vaikka kaksikko menettäisi järkensä ja alkaisi kiilata meitä pois.

Huomenna sitten lämppäreiden kanssa.

17. lokakuuta 2008 - Lento

On se kumma homma, kuinka vasta ensi kesänä syntyvä varsa pyörii nyt jo kaikkien mielessä jatkuvasti. Tamman maha on muka kasvanut ja ruokahalu lisääntynyt, vaikka kaikki tietävät ettei se niin ole. No, joka tapauksessa, Pieta alkoi jostain syystä nyt jo listaamaan mahdollisia nimiä tulevalle varsalle. Sieltä löytyy kaiken maailman kummallisia väännöksiä. Todennäköisesti tuleva varsa kuitenkin nimetään hyvin yksinkertaisesti ja isänsä tavoin ruotsiksi.

16. lokakuuta 2008 - Halin tuloksista

Halin koelähdön tulokset sain minäkin nyt nyt nähtäväkseni. Mussukkani oli juossut toiseksi! Sen aika on 1.43,7ke, ja tästä se sitten lähtee, se ura. Pitää alata treenaamaan kunnolla ja opettaa poikaa vielä lisää, niin päästään sitten sen kanssa ihan kunnollisiin, isoihin raveihin.

Pieta puolestaan suunnittelee kilpailevansa Yuukilla uudelleen. Viimeksihän tuli kohtaus ja viimeinen sija, mutta nyt kaksikon yhteiselo sujuu taas. Yuuki lähti Pietan kanssa jopa maastotunnille letkan kärkeen. Toki mukana oli vain pari ratsukkoa ja hevosina toimivat Hunkki, Harri ja Ruupus, että ei ollut Yuukillekaan ketään tappelukaveria Pietan itsensä lisäksi.

Kyllä se tästä alkaa taas luistamaan, vaikka olikin koko talli jo kertaalleen kaatua kiireen takia. Minä joudun taas hanttihommiin, mutta onhan se mukavaa siivoilla karsinoita, kun tietää että saa jatkossakin pitää työpaikkansa.

15. lokakuuta 2008 - Nyt loppui taukoilu

Nyt on loppu mamistelu, lähdetään uudella innolla matkaan. Minä alan kirjoittamaan ja Pieta alkoi ilmoittelemaan noita juoksemaan valmiita tyttöjä ja poikia raveihin. Paukkeelta ainakin odotan paljon, se alkaa kilpailemaan saman tien kun on suorittanut koelähtönsä. Hali on niin mammanpoika välillä, että ei siitä vielä tiedä. Ihan OK-aikaa senkin luulisi juoksevan.

Halin hoitajahan meiltä erosi nyt ja sitä surkutellaan yhdessä. Muiden hoitajien olisi syytä reipastua hieman, muuten on valitettavasti pakko uusia listoja.

Huomisiin taas!

07. syyskuuta 2008 - Konferenssia

Piikevä on tosiaan vaikea ja työläs paikka pitää yksin pystyssä. Siitä kertoo nytkin kaksi asiaa: minun päiväkirjassani on tässä kohtaa suurensuuri aukko ja toinen isompi asia on romahtamispisteessä oleva tallinomistaja. Työtä on paljon, paljon enemmän kuin kaksi ihmistä voi tehdä. Yuukikin on niin vaikea. Jos olisi ekstrarahaa, voisi apuvoimaa palkata, muttakun tunnit tuottavat tasan saman verran mitä hevoset ja Pieta syövät ja mitä minun palkkaani menee.

Harkinnassa on siis toinen omistaja. Jotainhan on pakko tehdä, emmekä me keksi enää muuta. Koko päivä ollaan tässä juteltu vaihtoehdoista. Niitä ei vain ole enää. Emme me silti luovuttamaan ala, Pieta uskoo edelleen että tulevaisuudessa homma alkaa tuottavammaksi ja helpommaksikin.

17. elokuuta 2008 - Lento ja Maha

Joka ikinen aamu olen näkevinäni että Lennon maha on kasvanut. Joka ikinen päivä tarkistan asian valokuvista ja petyn. Lento on juuri samanlainen kuin ennenkin. Voisi se varsa kohta jo syntyä. Vielä on melkein vuosi odoteltava. Välillä tuntuu, että Lento onkin norsuäiti, joka kantaa kolme vuotta.

16. elokuuta 2008 - Pieta, alpatrooppinen rutsi

Ja jälleen kerran minut laitettiin tekemään surkeimmat työt tallilla. Olen koko päivän siivonnut, puhdistanut, kiillottanut, korjannut ja sitä rataa! Kohta menen töihin Sannalle ja jätän tämän alpatrooppisen rutsin tänne!

15. elokuuta 2008 - Tiimi

Siivosin aamulla karsinoita kun Pieta harjoitteli kentällä Yuukin kanssa. Tarkoitukseni oli vain kävellä aidalle vilkaisemaan, että kaikki on kunnossa, mutta en onnistunutkaan palaamaan takaisin töihini. Tajusin siinä paikassa, että entinen järjestelmä "Pieta ja Yuuki" oli historiaa. Nyt oli tiimi "Pieta-Yuuki" joka tanssi kentällä. Kuukausi sitten yhdistelmä Pieta, Yuuki, löysät ohjat ja rento ravi olisi ollut vieras ajatus, mutta siinä Yuuki vain kantoi Pietaa selässään rennossa ravissa pitkilä ohjilla... Jotenkin lempeän näköisenä.

Lähdin takaisin töihini samaa matkaa Yuukia taluttavan Pietan kanssa. Erehdyin ihmettelemään rauhallisesti seuraavaa oria ja Pieta löi ohjat käteeni ja käski koettaa itse. Yuuki nosti saman tien päänsä ylös kun tajusi omistajansa kääntyvän toista reittiä. Se hirnui kuin pieni varsa emänsä perään, hyppäsi takajaloilleen. Minä päästin ohjat irti koska arvostan kovasti henkikultaani. Niin painui Yuuki Pietan perään ja antoi saman tien ottaa itsensä kiinni.

14. elokuuta 2008 - Kuinka Yuuki menee uimaan

Nyt se tosiaan tapahtui. Pieta vei Yuukin rannalle. Minä tulin mukaan Lotan kärryistä vahtimaan ettei mitään kamalaa pääse käymään. Ori heitteli päätään ja yritti laukata poispäin vedestä joka ikinen kerta kun Pietan ote vähän herpaantui. Valmistauduin siihen taistelunäytökseen mikä jokaisen uuden asian kanssa tapahtuu, mutta toisin kävi.

Pieta laskeutui ratsunsa selästä ja talutti sitä ohjat löysinä. Vesirajassa hän pysähtyi ja antoi hevosensa seisoa paikallaan ties kuinka kauan ihan rauhassa. Pudotin melkein silmäni päästään kun Yuuki lopulta hörähti, ihan totta hörähti, ja kuroi sen pienen välimatkan kiinni vedessä seisovaan omistajaansa. Pietahan taputteli Yuuki-poikaa kauan. Lopulta hän nousi ratsunsa selkään. Eivät he uineet, mutta ainakin ori suostui kahlaamaan polviansa myöten veteen, vaikka tilanne oli sille täysin uusi.

13. elokuuta 2008 - Puskatunteja

Pave käyttäytyy taas hyvin maastossa. Samoin Glory, se on uskomaton hevonen. Pieta ratsastaa tammaa riimunarusta maastotunneilla. Neidit jotenkin täydentävät toisiaan: Glory saa energiaa tarpoa Pietan jatkuvasta käskemisestä ja Pieta rauhoittuu vähän Yuukin menosta Gloryn selässä.

Yuuki muuten lomaili tänään koko päivän, sen omistaja on nyt niin stressaantunut.

12. elokuuta 2008 - Palautumista

Anteeksi pitkä tauko kirjoittelussani, mutta minulla on siihen täysin pätevä syy. Olin korkeassa kuumeessa ja vuoteenomana. Nyt olen taas täysin terve ja alan palailla takaisin töihin varovasti.

Noh, kummaahan ei tänään tapahtunut. Tunnit pidettiin, Yuukin kanssa tapeltiin ja todettiin sekin että Pave vihaa minua ja muita miehiä yhä vieläkin.

03. elokuuta 2008 - Kun Yuuki iski puskista

Nyt se tapahtui. Minä tosissani olen kauan pelännyt, että Yuuki, mamin pikku kultsi, karkaa jostain kolosta ja lähtee riehumaan. Mainiota, nyt ori tosiaan pääsi irti. Pieta talutti sitä hakaan ihan normaalisti, minä toin samaan aikaan Glorya epähuomiossa ja Yuuki riisti itsensä vapaaksi. Luojan kiitos tuntilaisia ei ollut paikalla! Vaaralliseksi tilanne ei muuttunut, tein vain äkkikäännöksen ja talutin Gloryn nopeasti takaisin sisälle. Yuuki laukkasi ympyrää tallipihassa, mutta rauhoittui nopeasti. Riimu oli rikki, mutta ori antoi Pietan taluttaa itseään vain riimunaru kaulan ympärillä. Glorykaan ei kärsinyt vahinkoa.

Kohtauksenhan se poika järjesti ja ihan ymmättäen. Iltapäivällä meni kuitenkin Pietan kanssa kentällä perusjuttuja täysin tyynenä ja Yuukin tasolla erittäin yhteistyöhaluisena.

02. elokuuta 2008 - Opetetaan ponit tavoille

Sillävälin kun Pieta taisteli Yuukia vastaan esteratsastuksen merkeissä, minä körötin Pavella heti suosista raskasta lenkkiä. Eivät sen lihakset kipeytyä voi, en minä niin kovaa vauhtia ja vaikeita polkuja ajanut. Pidinpäs orin vain koko ajan töissä. Tallilla se oli ihan tyytyväinen, vaikkakin hikinen.

Lento on erittäin tyytyväinen saatuaan ikioman hoitajan. Sitä se tosiaan tarvii, nyt kun sen masussa kasvaa vauvelikin. Odotan kovasti ensi kesää ja tulevaa pikkuheppaa. Toivottavasti siitä tulee lempeä kuin emänsä, mutta huippusuorittaja kuin isänsä.

01. elokuuta 2008 - Mitä Pavelle käy?

Paven kanssa on nyt enää muutama vaihtoeho. Se ruunataan, siitä tule ravuri, se myydään tai se annetaan liisaukseen. Mikä on paras vaihtoehto? Kukaan ei jaksa sitä ikuista tuntisäätöä kun Pavelle pitää miettiä vain ruunakavereita. Sen lisäksi ori ei ole edes ajolle opetettu kunnolla. Minä aloitin siitä ajohommasta tänään.

Pave osaa vetää kärryä, kääntyä, pysähtyä ja säädellä vauhtiaan. Aloitin tänään testaasmisella ja huomenna alkavat Pave-possun kuntotreenit. Jos ei tuloksia synny, on ratkaistava asia toisin.

31. heinäkuuta 2008 - Vai muka meni hyvin

Ajattelin, että Pieta tosissaan sanoi eilen sen joojoohyvinmeni-jutun, mutta tosiasiassa Yuuki oli alanut sekoilemaan ja kaksikko oli viimeisenä. No, tätä minä odotinkin, vaikka toivoin muuta.

Mukavaa, kun on hoitajia auttamassa hevosten kanssa. Tänään minun tarvitsi vain ajaa ravureilla. Halin kanssa en tehnyt lenkkiä.

30. heinäkuuta 2008 - Yuuki hyppää

Ihanaa, kun on tällaisia päiviä, joiden aikana ei tapahdu muuta kuin hauskoja asioita. Ei mitään shokkeja, ei mitään Mikaeleja.

Yuukin kisathan olivat tänään. Niihin oli valmistauduttu hullun lailla ja ne menivät kuulemma ihan sujuvasti. Minä en ole tuloksista ehtinyt vielä kuulemaan, mutta oletan että sijoituskin on ihan hyvä. Kerron niistä sitten huomenna, kun olen saanut Pietan kiinni.

29. heinäkuuta 2008 - Mikael ja Okku

En pidä Mikaelista. En siedä Mikaelia. Yritän pitää nokkani kiinni ja keskittyä omiin hommiini, mutta ylitunteellinen, yliystävällinen ja ylipuhelias Mikael tuntuu olevan joka paikassa samaan aikaan. Sillä aikaa kun Pieta piti tuntia, käskin Mikaelin Okun kanssa maastoon. Ihanaa, hengähdystauko. Palasivat noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua sulassa sovussa.

Luojan kiitos se mies ei ainakaan ihan vähään aikaan tule tänne takaisin. Jopa Pietan älykkyysosamäärällä pystyi päätellä ettemme me tule toimeen sen inhottavan miehen kanssa.

28. heinäkuuta 2008 - Minä en pudonnut!

Minä ratsastin, minä ihan totta ratsastin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni! Se oli ihan hirveää, Rain säkä oli ihan kamalan pysty ja terävä ja ravi pomppi ja koko hevonen oli muutenkin ihan kaistapäinen eikä edes hidastanut kun käskin! Jouduin noiden hullujen naisihmisten kanssa uittamaan sitä hevosta! Se oli oikeasti hurjaa. Pitää olla päästään vialla jos harrastaa ratsuja! Onneksi meillä on Piikevässä myös hevosia!

Pieta on seonnut lopullisesti. Hän aikoo esitellä huomenna minulle, hevosille ja hoitajille miehensä Mikaelin eli Mikun. Ei pahalla, Miku, mutta kaikki ne puheet joita olen sinusta kuullut.. En pidä sinusta. Toivon totisesti että Mikael ei keksi muuttaa Pietan taloon tuonne tallin taakse. Onneksi hän on ratsuihminen. Tai no, minulla on tietyt ennakkoluulot noista kouluratsastajista... Yritän parittaa Mikaelin vaikka koiralle.

Minun shirenhevostammastani olen unohtanut kaikessa tohinassa kertoa. Senhän piti saapua iät ajat sitten, mutta miksi sitä ei ole näkynyt? No minäpä kerron teille. Tammaneiti todettiin kantavaksi. Olin unohtanut koko jutun tähän asti ja nyt tuli uudestaan mieleen. Tuo Glorykin syö kahden hevosen edestä, emme me tarvitse niin montaa suursyömäriä. Todennäköisesti shirenhevonen kyllä saapuu tänne, mutta sen varsoma pienenpieni suursyömärimonsteri lähtee emänsä vanhaan kotiin. Toisaalta voisimme tehdä niinkin, että tammani tulee vasta ensi kesänä...

27. heinäkuuta 2008 - Nopeanlaista toimintaa

Tänä päivänä tehtiin nopeita päätöksiä kolmen henkilön toimesta. Ensimmäinen, josta kerron, on Pieta. Hän ilmestyi talliin sisälle siinä kymmenen aikaan aamusta kun minä olin jo aikoja ehtinyt siivota karsinat ja päästää hevoset ulos. Hiukset pystyssä hän julisti puhuneensa aamulla puhelimessa Rosetelle ja saanut kehotuksen ostaa Gloryn. Vaikka punapää ei enää tallista puoliskaa omistakaan, Pieta on ilmeisesti ottanut tavakseen useamminkin keskustella hänen kanssaan ja uskoa sanaa. Ilmoituksensa jälkeen hän kiisikin jo täydellä vauhdilla tallin vintille soittamaan Gloryn omistajalle.

Toinen yllättävän, nopean ja ilmeisesti täysin puskista tulleen päätöksen teki Yuuki. Pieta nousi sen selkään kentällä varautuneena pidättämään isoa oria saman tien, kuten aina. Yuukihan yleensä on lähtenyt juoksemaan kummempia odottelematta. Tällä kertaa ori laski päätään, huokaisi ja seisoi tyynenä aloillaan. Se ei edes hypännyt sivullepäin kuten yleensä Pietan keskittyessä jalustimiin. Omistaja ratsasti orillaan tunnin ja koko sen ajan Yuuki oli enemmän kuin Lento kuin oma itsensä.

Viimeinen päätös tuli Gloryn taholta. Pieta sulki portin tielle ja maastoihin ja päästi sen jälkeen tamman ihan kokonaan irti tallin alueelle. Minä ravimiehenä en tällaisista jutuista paljon ymmärrä, mutta Pieta näytti erittäin tyytyväiseltä kun Glory päätti seurata uutta omistajaansa hakaan sen sijaan että olisi yrittänyt karata.

26. heinäkuuta 2008 - Yuuki vastaan Glory

Pieta on ihminen, joka pystyy yhdellä kerralla pitämään paljon vain yhdestä ainoasta hevosesta. Yuuki on ori, joka vaatii paljon huomiota ja rakkautta kasvaakseen käytökseltään sellaiseksi, mitä aikuisen hevosen tulee ollakin. Glory puolestaan on tamma, jonka kanssa jopa Yuukistaan stressaava Pieta rentoutuu. Minusta näyttää, että Yuuki on saamassa kovan haastajan ja orin on skarpattava huimasti ollakseen Pietan ykköshevonen!

Glory tosiaan osaa käyttäytyä. Pieta lähti maastoilemaan samalla tavalla mitä eilen ratsasti Glorylla kentällä. Olin varma, että se on katastrofi, mutta tammapa meni tosi hyvin ja rauhallisena. Pieta kehui Glorya paljon, minulle tuli sellainen olo että olen naisen isä ja hän vihjailee minulle että isi osta poni, muttei uskalla suoraan sanoa. En auta häntä yhtään, sanokoon suoraan sitten kun haluaa tarpeeksi pitää Gloryn.

Yuuki on ilmeisesti saanut liikaa vapaata. Se on mennyt takapakkia niin paljon, että Pieta kyllästyi ja jätti sen puoleksi tunniksi kentälle riehumaan ihan yksin, sitoi orin kiinni sinne auringonpaahteeseen. Kun nainen tuli takaisin kentälle, oli Yuuki riehunut ja hikoillut pois vihansa ja oli niin kiltti kuin sellainen hevonen vain voi.

Lotta ja Jonna ovat nyt minun suosikkejani. Lotta on mahtava juoksija ja mahdottoman kiltti, Jonna taas on niin upea persoona. Minä ajelin onnellisena sen ajan kun Pieta piti tunteja iltapäivällä. Kun tulin takaisin, huomasin että iso Glory meni täysin säyseästi pehmeää raviaan aloittelevan ratsastajan kanssa - ja tyttö tamman selässä näytti täysin rauhalliselta vaikka puristi käsissään vain kahta riimunarua!

25. heinäkuuta 2008 - Mikä loistokas päivä

Glory lepäsi koko aamupäivän ja oli silti yhtä laiskan oloinen. Pieta päätti joka tapauksessa ratsastaa vuokrahepallamme ensin kentällä ja sitten vielä maastossa. Kaikkien yllätykseksi Glory oli ihan samaa mieltä, ei yhtään kenkkuillut tai laittanut vastaan kuten muut laiskat ja nukkuvat hevoset.

Kentällä tosiaan tapahtui ihmepiristyminen. Tamma puoliksi juoksi kaiken aikaa, meni kuin sähköinen jänis. Saman tien kun minä laitoin sille riimunarun ja Pieta vain istui selässä, se rauhoittui. Se löntysteli vierelläni kuten kunnon alkeisratsun on löntystettäväkin! Kun päästin tamman irti, sama kaahaaminen jatkui.

Minä luovuin toivosta saman tien, tuota eläintähän ei pidellyt mikään. Pieta oli kärsivällisempi. Hän keksi saman tien mistä kiikasti ja riisui tammalta suitset päästä. Riimunaru riimussa ohjia ja suitsia korvaamassa Glory käyttäytyi rauhallisesti, vaikkakin kummastellen uutta taktiikkaa. Minä olin enemmän ymmälläni - mitä pelleilyä tämä nyt oli?

Pieta selitti havaintonsa minullekin. Hevonen juoksee kipua karkuun, vaikka se kipu olisi sen suussa. Gloryn omistaja oli laittanut hevoselle vain koko ajan enemmän rautaa suuhun ja tamma oli oppinut esittämään jopa sairasta välttyäkseen ratsastukselta. Pietan mukaan Glorylla ratsastettaisiin nyt alkuun vain riimusta ja sitten myöhemmin aivan pelkästään omppukuolaimet suuhun.

Glory sai taputuksia ja sen arvo nousi meidän silmissämme. Tamma tajusi saman tien ettei ratsastuksen tarvitse sattua ja se piristyi haassakin! Huomenna se tänään suunniteltu maastolenkki sitten mennään tällä vuokrahepalla, katsotaan miten käy.

24. heinäkuuta 2008 - Glory vastaan Kukka

Tiina lähti mukaan tuonne Glorya katsomaan minun kanssani, niin Pieta pystyi jäämään sitten tallille hoitamaan tuntiasioita ja siivoamaan karsinoita. Noh, Yuuki saisi viettää vapaata.

Glory tosiaan oli korkea. Se osoittautui tummaksi suomenpuoliveriseksi. Olin odottanut säyseää ja kilttiä tammaa, mutta petyin. Glory näytti nukkuvan paikallaan ja olevan täysin apaattinen!

Myynti-ilmoituksessa mainittu Kukka, ponitamma, oli huomattavasti mukavampi tapaus kuin mitä ilmoitus antoi ymmärtää. Siinä Kukka oli vain ohimennen mainittuna enkä ollut kiinnittänyt siihen huomiota.

Fleur, eli Kukka vai Glorious, eli Glory. Uutta alkeisratsuahan tässä etsittiin. Pieni poni on parempi lapsille, mutta isoa hevosta voisivat käyttää myös aikuiset, isommat lapset ja ehkä siitä saisi maastoratsunkin. No, onneksi minulla oli mukana Tiina, joka pääsi istuskelemaan kummankin ratsun selässä ja kokeilemaan olivatko askeleet kummallako paremmat.

Kuulemma Glorylla oli mukavan pitkät askeleet. Katselin muodon vuoksi sukutaulujakin, ja hevostamman suvustahan löytyi muutamia minun ihailemiani hevosia. Pikainen puhelu Pietan kanssa selvensi myös asioita.

Sitäpaitsi, tamma oli kuulemma väsynyt käytyään aamulla jo varhain lenkillä. Glory saapukoon Piikevään koeajalle. Jos se olisi oikeasti yhtä apaattinen, se saisi lähteä. Jollain tapaa minä pidin hyvin paljon tästä tammasta, enemmän kuin pidin ponitamma Kukasta.

23. heinäkuuta 2008 - Uusi hevonen?

Pieta tuli taas aamulla ennen kukonlaulua mökkiini. Hänellä oli mukanaan lehti, jonka hän levitti keittiön pöydälle. Kauhea häsläys ja sähinä ja sähellys, en ymmärtänyt mistään mitään ennen kuin poimin itse lehden käteeni. Tajusin saman tien kaiken. Herranen aika, mikä tuntihevonen!

Olin kuulemassa kun Pieta soitti hevosesta. Tamma olisi iso kuin mikä, kuulemma erittäin kiltti vaikka vasta ikää neljä ja puoli vuotta. Lähtisimme katsomaan Glory-nimistä neitiä jo huomenna. Kuka hoitajista haluaa tulla mukaan ajelulle ja sanomaan mielipiteensä, voi ilmoittautua hoitoviekussa tai ihan tavallisessa vieraskirjassa!

22. heinäkuuta 2008 - Joku muukin lomailee

Huh, mikä muutos tallin omistajassa on tapahtunut lyhyessä ajassa. Aina vain välillä ihmetellään kadonneita sukkia tai kammataan hiuksia mitä kummallisimpiin asentoihin, mutta että se aamulla herääminen ja asiallinenkin käytös alkaa jo luistaa! No, pakko myöntää että Sannan vieraillessa melutaso tallin vintillä tai Pietan olohuoneessa kuuluu kauas, mutta joka tapauksessa.

Okkua ajelutin tänään ihan yksin. Menimme aivan kunnollisen lenkin. Tämä puuha on selvästi vielä hieman vierasta hevoselle, mutta kyllä se jo ajonkin hallitsee kerta kaikkiaan mainiosti!

Yuuki ja Lento puolestaan viettivät lomaa. Molemmat saivat ulkoilla koko päivän auringossa. Pietalla ja minulla sen sijaan oli kiirettä. Nainen piti tunteja minkä kerkesi ja minä ajoin hevosilla raskaampaa lenkkiä. Lotta se jaksaa ihmetyttää minua joka kerta. Ajattelen, että pahansisuisimmat hevoset ovat nopeimpia kaikista, mutta Lotta-neiti se on kiltteyden perikuva ja menee sellaista kyytiä etten ole ennen päässytkään!

21. heinäkuuta 2008 - Lomapäivä

Loma! Ihan totta, minullakin on kesäloma! Ainakin... Tämän päivän. Otin Pirpan mukan kun aamulla lähdinkin kauppaan kävellen sen sijaan että siivoaisin karsinoita. Eihän tuohon kauaa mene kävellä, mutta kaffe oli loppu sekä minulta kotoa että tallilta.

Palatessamme oli pakko päästä ihan huvikseen kurkistamaan että oliko se tallin omistaja edes aloittanut karsinoiden siivoamista. Olin pudottaa silmäni ihmetyksestä: talli oli jo siisti Pietan ja hevosenhoitajien toimesta ja nainen itse teki maastakäsittelyjuttuja Yuukin kanssa kentällä ja ehti ihan vilkuttamaan minulle.

Noh, joka tapauksessa. Vietin aikaani aika paljon tallilla, vaikka lomapäivä olikin. En tiedä tarvisinko edes tällaisia, minulle kun hevoset ovat niin rakkaita että niiden kanssa haluan olla koko ajan...

20. heinäkuuta 2008 - Paperitöitä

Olen etsinyt erinäisiä päivämääriä ja allekirjoitellut kaiken maailman lippusia ja lappusia koko aamupäivän. Kaiken tämän vaivan näin lähinnä vain Lennon ja Pirpan takia. Miksei Pieta sitten? No tietenkin siksi, että se oli hyvää aikaa harjoitella Yuukin kanssa. Ei, älkää kysykö miten meni - en ole tavannut Pietaa koko päivänä!

Paperijutuista päästyäni siivosin ratsastuskenttää. Lannat pois ja uraakin vähän tasoitin. Sitten lähdinkin metsään Lotan kanssa katsoakseni onko pääpoluilla edelleen turvallista ratsastella. Tallilla vaihdoin lotan Haliin ja kiersin muutaman polun lisää. Kunnossa olivat kaikki, mutta muutama kyltti oli jo mennyt pilalle. Käyn huomenna sitten laittamassa ne uusiksi.

Hoitajat varmaankin lomailevat kaikki - kukaan ei ole käynyt aikoihin auttelemassa!

19. heinäkuuta 2008 - Mietintöjä ystävistä

Mitä tarkoittaa todellinen ystävä? Minusta todellinen ystävä on sellainen, joka kuuntelee, halaa, lohduttaa, auttaa, sanoo ystävällisiä sanoja ja haluaa koko sydämestään ihan oikeasti auttaa. Lisäksi on itsekin tunnettava jotain sitä ystävää kohtaan.

Vaikka Yuuki on hevonen ja Pieta on ihminen, tuo kaikki pätee siihen kaksikkoon. Yuuki on kyllä vaikea ratsu, mutta selkeästi ilahtuu saadessaan tapella Pietaa vastaan vaikkapa Sannan sijaan. Pietakin pitää haasteista ja tämä hevonen todellakin on sellainen sekä hänelle itselleen että koko talliporukalle. Lisäksi tulee vielä mainita siitä, että kun ratsukko ei tiedä että minä katselen salaa, kaikki näyttää sujuvan paremmin.

Voiko todellista ystävää noin vain lähettää pois luotaan? Ei voi. Juttelimme tänä iltana pitkään. Ovatko Piikevän tulot tarpeeksi suuret ratsastuksenopettajan palkkaamiseen? Jos tämä ulkopuolinen opettaja pitäisi vaikkapa viikonlopun tunnit, Pietalle jäisi viikonloppu sekä muiden hevosten vapaapäivä Yuukin kouluttamiseen. Jos minä pitäisin ajotunteja yksin yhtenä päivänä viikossa, Yuukille jäisi jo neljä päivää!

Ajateltiin vielä alusta loppuun koko rumba ja todettiin ettei ratsastuksenopettajaa edes tarvita. Jos tunnit siirretään alkamaan vasta tuntia myöhemmin iltapäivällä, tämä ylimääräinen tunti voidaan käyttää ongelmatapaukseemme Yuukiin. Ratsatustuntejen jälkeen kun kaikilla muilla paitsi minulla on aina ollut hetki täydellisen toimetonta luppoaikaa.

Me yritämme vielä, Piikevän tallilla ei ystäviä jätetä!

18. heinäkuuta 2008 - Epätoivo

Tänään heräsin siihen, että ikkunaan hakattiin. Tossuttelin katsomaan ja Pietahan se siellä itki täyttä häkää. Kyselin, että mitä kummaa, ja nainen sanoi ettei ollut saanut unta koko yönä ja murehti vain Yuukiaan. Kahvikupposien kanssa me sitten asioita mietimme ihan niin kauan että olisimme aamutallistakin myöhästyneet ellei minun herätyskelloni olisi pirissyt.

Olen henkilökohtaisesti ollut alusta lähtien sitä mieltä, että Yuuki oli vikaostos. Rosetelle ei sitä voinut aikoinaan sanoa, hän kun niin Yuukiin rakastui ja uskoi sinisilmäisesti voivansa koulia siitä kelvon hevosen ihan tuntikäyttöönkin. Hetken kuluttua hän totesi jo itsekin ettei Yuukille ole aikaa. Sitten tuli Pieta.

Pieta ja Yuuki edistyivät jatkuvasti. Rosette hoiti tuntejen pitämistä paljon enemmän kuin Pieta, joten nuoremmalle naiselle jäi paljon aikaa opettaa tallin nuortaherraa, Yuukia käytöstavoille. Hehän edistyivät, niin kuin päiväkirjastani voi lukea, mutta sitten Rosette lähti pois. Mitä jäi jäljelle?

Pieta jaksoi kauan, mutta nyt sitten romahti pienestä vastoinkäymisestä. Nyt on varmaan niin, että Yuukin aika Piikevässä on ohi. Pieta ei sano sitä ääneen, minä en sano sitä ääneen, mutta kaikki täällä tietävät, että niin on. Piikevässä ei ole aikaa niin haastavalle ratsulle kuin Yuuki on.

Jos ihme ei tapahdu lähiaikoina, joudumme hyvästelemään yhden kaikille todella rakkaaksi muuttuneen hevosen. Kukaan meistä ei haluaisi myydä Yuukia, mutta Pietan omien sanojen mukaan tämä hevonen on ensimmäinen ja ainoa josta hän on koskaan pitänyt näin paljon.

17. heinäkuuta 2008 - Lentopäivä

Tätä päivää voi todellakin sanoa sekä lentopäiväksi että Lentopäiväksi. Köh, Lento siis todettiin nyt kantavaksi, Maiju sitä kävi täällä katsomassa. Tamma saikin oikein erityisen paljon taputuksia ja haleja, eikä se itse ymmärtänyt että miksi. Omasta mielestään se kävi vain tavallisessa lääkärintarkastuksessa!

Toinen juttu, mikä antaa aihetta nimetä tämä päivä lentopäiväksi on Pieta ja Yuuki. Nainen kehui taitojaan ja hevosta tänään erityisen paljon, suunnitteli kokeilevansa hypätä Yuukilla. Niinhän siinä sitten kävi, että takapakkia mentiin pojan koulutuksessa paljon, muutama puomi lensi ja niin lensi Pietakin. Kärttyisenä nainen jätti hevosensa ihmettelemään kentälle ja painui kauneusunille ennen tuntia.

Kun minä olin saanut Yuukin kuntoon, tuntilaiset tulivat ja päkiöilleen pompahteleva, hymyilevä tallinomistaja tuli toivottamaan heitä tervetulleiksi. Ihmettelin äkillistä mielenmuutosta ja Pieta käski minut pitämään nokkani kiinni ja korjaamaan alatarhojen aitoja.

Iltakymmeneltä istuimme kahvilla minun tuvassani Sannan ja Pietan kanssa kolmisin. En paljon keskustelusta ymmärtänyt, koska se pompahti yhtäkkiä ravureista korkokenkiin, niistä huulipunan sävyihin, sitten espanjalaismiehiin ja yhtäkkiä Yuukiin. Sain selvää sen verran, että tämänpäiväinen este-episodi johtuikin vain viattomasta kompastumisesta ennen estettä, ei suinkaan siitä että Yuuki olisi muuttunut takaisin samaksi heikkohermoiseksi steppaajaksi kuin se oli ihan alussa.

16. heinäkuuta 2008 - Toinen samanlainen

Ihanaa kun on näin monta täysin paniikkivapaata päivää peräjälkeen... Kokonaiset kaksi päivää. Tänään ajoin ravuritkin, eikä kukaan saanut mitään shokkikohtausta kesken lenkin tai lähtenyt kiitämään nähdessään pelottavan heinäpaalin. Vain yksi tuntikin oli tänään - ja arvatkaa mitä!

Me ehdimme uimaan, minä, Pieta ja Pirppa!

15. heinäkuuta 2008 - Normaali päivä

Tänään ei tapahtunut mitään yllättävää tai erikoista. Kaikki sujui hyvin, tunnit menivät kuten pitikin ja ravurit viettivät ansaittua lomapäivää.

14. heinäkuuta 2008 - Kuinka villihevonen kesytetään

Tänään minä erehdyin ihmettelemään ääneen sitä, kuinka Yuuki asteli ylen arvokkaan ja sopuisan näköisenä Pietan kanssa tallin pihaan maastoreissulta. Jos se olisi hangoitellut vastaan, se olisi ollut hikinen, mutta nyt se oli aivan kuiva. Sama juttu, jos Pieta olisi ensin laittanut sen ravaamaan itsensä väsyksiin. Sain rasittavan, omahyväisen vastauksen ihmettelyyni: "se on ku jotkut osaa ja jotkut ei."

Rosette oli kova laittamaan minua tekemään kaikki tylsät tai raskaat työt. Nyt muistelen sitä aikaa elämässäni kuin lepokotia. Pieta nimittäin käski minut tänään tekemään ruokaa! En osaa keittää, en kokata enkä paistaa. Poltan teevedenkin pohjaan! Noh, sain kuitenkin jotain aikaan, mutten uskaltanut itse jäädä maistamaan...

13. heinäkuuta 2008 - Pilasoitto?

En tiedä kuka, mutta epäilen vahvasti erästä lähellä asuvaa vanhaarouvaa joka ei pidä hevosista, oli soitellut eteenpäin että Piikevän poni on tarhassa ihan likaisena ja pitkällä kaviolla eikä sitä olla haettu sisällekään aikoihin. No tännehän ryntäsi varoittamatta ties mitä tarkastajaa ja eläinlääkäriä. Oli siinä sitten ihmettelyä kun meidän Tinkamme palasi juuri kevyeltä talutteluretkeltä naapurin tyttöjen, Mintun ja Ellan kanssa kiiltävän puhtaana ja aivan hyvänpituisella kaviolla.

Selvisin tänään hevostöistä Halin ajamisella ja karsinoiden siivoamisella. Ori oli vähän hölmistynyt, kun minä tulin sitä aamulla hakemaan Annin sijasta, mutta ei sen pahemmin onneksi osoittanut mieltään. Reippaastihan poika kulkee nykyään, vähän treenausta ja se olisi vallan hyvin valmis koelähtöön jo ihan pian. Kunhan vain jaksaisin ilmoittaa sen.

Pieta on alannut heräämään aamulla varhain. Tänäänkin tullessani hakemaan hevosia ulos, Yuukin karsinan edestä kuului ihmeellistä kimitystä. "Mamin Yuuki, mamin hieno poika, tuu ulos nii sitten mami vie sua lenkille." Noh, minä en tiedä mitä ihmettä Pietalla ja Yuukilla on meneillään, mutta mukavaa kun nainen herää aamulla ennen puoltapäivää...

12. heinäkuuta 2008 - Ego puskassa

Tänään oli vain yksi tunti aamulla Pietalla, jonka aikana minä ehdin siivota kaikki karsinat. Saimme hetken luppoaikaa ja päätimme leikkiä piilosta Pirpan kanssa, ihan kuin kakarat. No, olihan se hauskaa aluksi, mutta sitten muurahainen puri, tai pisti, tai mitälie Pietaa ja hän sai sellaisenkin raivokohtauksen. Sanatarkasti nainen huusi: "että jumaliste ja kuinka tossa typerässä puskassa voi ollakkaa ku noilla kusiaisilla on niin iso ego!"

Isoegoiset muurahaiset tulee nyt kuulemma nopeasti myrkyttää ennen kuin ne suuntaavat armeijansa Pietan makkariin tai minun mökkiini. Pakko kai se sitten on, hysteeriset naiset kun eivät ole niitä ihanimpia tapauksia.

Yuukilla pidettiin tänään yksityistä valmennusta. Aivan, luitte oikein. Ei sitä asiakkaalle annettu, vaan Sanna tuli ratsastamaan kun Pieta opetti. Meni yllättävän hyvin, vain kerran se oripoika painoi menemään pitkin kenttää. Ei se vielä asiakkaiden kanssa pääse tekemisiin pitkään aikaan, mutta edistystä on havaittavissa!

11. heinäkuuta 2008 - Okku oppii ja Pave pelkää

Ei oikein tullut tämän päivän maastoilijoille hyvä kuva Pavesta. Ori kun pelkäsi kaikkea ja kaikkia jostain syystä lenkillä ja Pieta sai hyssytellä sitä itsekin jo lähes hysteerisenä. En ollut näkemässä, mutta porukka palasi maastosta kärjessä kalmankalpea Pieta ja hikinen Pave.

Okun ajo-opetusta on jatkettu nyt taas ja se näyttää oikeastaan ihan viihtyvänkin kärryjen kanssa. Mainio asia, siitä saadaan vielä hyvä opetushevonen kärrykursseille!

10. heinäkuuta 2008 - Raitasukat, osa 2

Hyviä uutisia, hyviä uutisia, Pietan sukat ovat löytyneet. Ulkopuolinen varmasti ihmettelee nyt kovasti, mutta tallin väki tietää kyllä kuinka Pieta osaa naputtaa pikkuasioista ollessaan huonolla tuulella. Sukat nyt joka tapauksessa löysi Pirppa, ne olivat kissanpoikien pesässä sohvan vierellä.

Yuukin ensimmäiset kisat ovat kolmaskymmenes päivä tätä kuuta. Orin kanssa on nyt taisteltu tallin omistajan toimesta hampaat irvessä ja hiki päässä. Jaksan edelleen ihmetellä kuinka nuo kaksi pukaria tulevat toimeen. Ori on ottanut tavakseen jopa hörähtää omistajalleen tämän astuessa talliin ensimmäistä kertaa aamulla.

Minä kävin tänään shoppailemassa tuolla kaupungissa ja jätin tallihommat Pietalle. Sain vihdoin uuden takin, jota en kyllä varmasti pilaa tallilla...

09. heinäkuuta 2008 - Yuuki, mamin kultsi

Yuuki ja Pieta sitten ilmeisesti julkistavat kihlauksensa aivan pian. Koko päivä on ollut yhtä Yuukia. Pietan jokaisessa lauseessa on Yuuki vähintään kahdessa kohdassa sekä muutama viittaus oriin. Nainen ei malta olla sekuntiakaan leveilemättä kuinka hienosti Yuuki oli eilen maastossa ja kuinka hyvin noilla kahdella menee. Orin yllättävän asenteenmuutoksen syytä ei tiedä kukaan, ei Pietakaan. Hevonen on edelleen raisu, omapäinen ja arvaamaton, mutta eilinen oli uskomaton juttu.

Sitten kai pitäisi kertoa jotain muunkin tallin porukan asioista. Suuri osa hevosista vietti tänään lomapäivää, mutta lämminveristen kanssa mentiin radalle harjoittelemaan kolmisin. Minä ajelin Lotalla ja Sanna tuli aikansa kuluksi mukaan Neaa ajamaan. Jonnaa Pieta ei laskenut kenenkään muun kuin itsensä käsiin, taitaa siinä olla toinen hyväkäs Yuukin lisäksi joka on aina mamin kultsi vaikka riehuisi kuinka. Mutta joka tapauksessa, kaikki kolme tammaa juoksivat kuten odotimmekin, Nea ehkä vielä vähän paremminkin.

Pirppa on aika maassa kun kukaan hevosenhoitajista ei ole ollut lenkittämässä sitä. Koira rukka on nyt ehtinyt tottua ikuiseen taputtelemiseen ja hieromiseen ja lässyttämiseen eikä enää oikein osaisi olla ilman sitä. Tinkan kanssa se on yrittänyt ystävystyä, mutta ponineitokainen ei ole innoissaan pienestä karvaisesta skitsahtaneesta ADHD-häiriköstä...

08. heinäkuuta 2008 - Kaikki sujuu taas

Vaikka eilinen oli niin rasittava päivä kuin olla ja saattaa, tänään kaikki meni hyvin. Jopa Pietan kanssa, vaikka hän on Yuukin lisäksi tallin toinen ongelmatapaus. Nainen heräsi jopa ennen minua, vaikka yleensä hän nousee ylös vasta juuri ja juuri ennen kuin aamuruokia aletaan jakamaan hevosille. Tulin talliin ja ruuat olivat valmiiksi sekoitetut ja Pieta vihelteli satulahuoneesta. Hän oli siellä satuloita siivoamassa aikansa kuluksi ja ruokkinut kissatkin jo.

Sitten se Yuukin juttu. Pietahan ei ole kertaakaan edes uhannut sitä hevosta raipalla, ja aikoo pysyä samassa linjassa jatkossakin. Tänä päivänä nainen nosti raskaan lännensatulan hevosen selkään ja painui noin vain maastoon. Minulle sanoi vain, että jos hän ei palaa viimeistään kahden tunnin kuluttua, lähde perään. Ihmettelin suuresti kun puolentoista tunnin kuluttua metsästä tuli takaisinpäin vielä ihan puhdas ja ehjä ratsastaja rauhallisella ratsullaan!

Lotta on ottanut ikäväksi tavakseen kauhean sotkemisen. Se pyörittelee karsinassaan lannat ja aluset sikin sokin, rypee haassa minkä ehtii ja ruokansakin klottaa jouhiin asti. En ole vielä keksinyt mitään keinoa loimittamisen ja kaljuksi ajamisen lisäksi pitää tamma puhtaana...

07. heinäkuuta 2008 - Pienoisia vastoinkäymisiä

En voi uskoa tätä! En ymmärrä mikä kaikkia vaivaa! Aamulla heräsin siihen että satoi niin älyttömästi kuin olla ja saattaa. Puoliunessa puin sitten päälleni ja söin aamupalaa. Lähdin tallille hoitajien kämppään keittämään aamukahvia itselleni ja Pietalle - ja kissanpojathan olivat pudottaneet koko kahvinkeittimen alas leikkiessään!

Soittelin Pietalle että tuo oman kahvinkeittimensä ja niinhän sitä aamukahvia saatiinkin hieman myöhässä. Hevosten ruokinnassakin sattui pikku kommellus. Tinkan ruokaa kantaessani kompastuin nimittäin loimen kanssa taistelevaan Pirppaan ja koko lese-kaura-omena-mikälie-sotku levisi tallikäytävälle.

Pietalle viimeinen pisara oli se että Yuuki ontui vähän. Vakuuttelin että se oli vain naksauttanut jalkansa yöllä tai jotain muuta pientä, mutta tunnettehan Pietan. Kun hän päättää että Yuukin jalka on lähtenyt kokonaan irti, silloin se on. No, Yuuki oli kunnossa jo puoliltapäivin ja pääsi ulos, se tosiaankin oli vain naksauttanut jalkansa.

Tunnit jouduttiin perumaan jatkuvien sadekuurojen takia. Pieta piristyi ylimääräisestä vapaapäivästään ihan niin paljon että lähti Pavella maastoon päästelemään höyryjä sekä omasta että hevosen puolesta. Yleensä nainen on joku sokeriukko eikä siedä kastumista, mutta nyt tuli takaisin naama loistaen. Minä ajenlin vähän Halilla ja poika menikin oikein hyvin. Vaikka päivä oli sinänsä kurja, ilta pelasti sen niin Pietan kuin minunkin mielestäni.

06. heinäkuuta 2008 - Raitasukat

Vietin koko aamun tallikämpässä etsimässä - uskokaa tai älkää - Pietan sukkia. En löytänyt niitä ja nainen oli huonolla tuulella koko päivän. En tunne toista ihmistä joka haluaa pitää juuri määrätynlaisia sukkia tiettynä päivänä ja murjottaa kun ei löydä niitä!

Lähti se Pieta edes maastoryhmää vetämään, vaikka meinasikin laittaa minut Love Letterin kärryillä kärkeen. Ryhmä oli kokenut ja Pieta itse kaipasi rentoutumista, joten ehdotin että hän ratsastaisi Lennolla. Pietahan ei koko ajatusta ottanut kuuleviin korviinsa ja halusi välttämättä ratsastaa Pekillä tai Katilla. Jälkimmäisenhän nainen laittoi kuntoon, mutta näytti niin kärsivältä heti alussa että satuloin itse Lennon ja toin sen Pietalle. Minä jäin purkamaan Katia satulasta ja suitsista kun porukka katosi maastoon.

Naapurin likat Minttu ja Ella kävivät vähän siivoamassa karsinoita ja taputtelemassa hevosia apuna. Kyllä se aika meni enemmän hevosten kuvaamiseen kuin tallilla auttelemiseen, mutten muuta voi odotaakaan kaksitoistavuotiailta heppahulluilta tytöiltä joiden äiti ei anna aloittaa ratsastusta.

05. heinäkuuta 2008 - Äiti-Lento

Lento tuli terveenä ja hyväntuulisena kotiin. Nyt sitten odotellaan ensikesäistä pikkupoikaa tai -tyttöä tänne hevoskaartiin. Pietalla oli ilmeisesti ollut Lentoa kova ikävä, vaikka hän näytteleekin aina että Yuuki on se ainoa hevonen josta hän vähänkään pitää. Nainen halasi tammaa pitkään ja pomppi paikoillaan jo tunteja ennen kuin Lennon kuljetusauto tuli kotiin.

Yuukista puheenollen, Pieta ratsasti sillä itse kun minä pidin alkeistuntia tänään. He telivät kentän viereisessä haassa samoja asioita kuin tuntilaiset tekivät, ja vaikka ori oli niin lähellä muita hevosia ja Yuukin kuvakulmasta aloittelija selässään, se selvitti kaiken ihan hyvin. Ei se vieläkään ole ollenkaan yhtä varma ja mukava kuin tuntiratsut, mutta selvää edistymistä on tapahtunut.

Peki kaipaa Rosettea kovin paljon. Illalla siihen aikaan kuin Rosette tavallisesti ratsastaisi Pekillä, hevonen alkoi olla kovin levoton. Se ei antanut edes kiinni pitkään aikaan kun Pieta sitä haki käydäkseen itse sillä vähän maastossa.

04. heinäkuuta 2008 - Muutoksia

Rosette soitti tänä aamuna Ruotsista Pietalle. Kyseli haluaako Pieta ostaa toisenkin puolen Piikevästä ja hevosista. Niinhän siinä kävi, että hevoset, talli, talo ja minun palkanmaksuni siirtyivät Pietan harteille. Miksi Rosette sitten lähti? Hän löysi unelmiensa miehen tuolta Ruotsinmaalta, itse asiassa saman unelmien miehen kuin muutama vuosi sitten alaikäisenä Suomesta, mutta joka muutti pois perheensä mukana.

Minullehan tämä juttu oli aika shokki, mutta Pietallekin se taisi olla yhtä iso asia. Juttelimme illalla, ja meistä molemmista tuntuu kuin tänne olisi muuttanut asumaan iso, ruma peikko joka lopulta laittaa meidätkin vain riitelemään keskenämme. Tulevaisuus ei nyt siis vaikuta mitenkään liian valoisalta, mutta me aiomme yrittää, ja aiomme onnistua.

Lento tulee huomenna kotiin, ilman Rosettea. Sanna sitä tuo.

03. heinäkuuta 2008 - Kiiru

En ole ehtinyt tänään ollenkaan hevosten kärryille tai tekemään mitään muutakaan hauskempaa. Karsinansiivousta ja lisää karsinansiivousta koko aamu. Sen jälkeen siivosin kentän ja lähimmät haat. Pikku paussillani ehdin syömään ja kahville, mutta sitten palasin taas hommiin.

Nyt on ainakin kaikki tosi siistiä ja Pirppakin pesty Pietan toimesta.

02. heinäkuuta 2008 - Me kaksi ja jengi

Nyt kun Anni hoitaa Halia, en ole enää yrittänytkään siihen tutustua niin paljon jotten tunkisi noiden kahden väliin. Kyllähän minä ajanut ja hoitanut olen. Tuo Love Letter taas, se on minun uusi kaverini. Toimii aivan kuin unelma, ja vähäksi aikaa saa unohtaa kaikki työt ja huolet. Lotta-neiti

Pieta ravasi aamun edestakaisin hyvin turhautuneena, siivosi karsinoitakin niin innokkaasti että puolet puhtaistakin puruista lähti kävelemään pitkin tallikäytävää. Syynä oli se, että Yuukilla oli pientä ähkynpoikasta joka meni ohi ihan taluttelemalla. Hevonen kyllä rauhoittui mutta emäntä ei millään.

Kun iltapäivä koitti, Pietakin hieman hengittija lähdimme ajelulle. Okulla nimittäin. Sitä ei olla koskaan ennen ajettu, ja se hämmästyi aika tavalla kun saikin kärryt satulan sijaan. Kävelimme alkumatkan niin että Pieta ajoi ja minä varmuuden vuoksi vielä talutinkin Okkua, vaikka tiesimme ettei se fiksuna poikana keksisi mitään ihmeellistä. Takaisinpäin hölkkäsimmekin pienen matkan ja istuimme molemmat kärryissä. Ensiviikolla uusi samanlainen reissu mutta kokonaan ilman talutusta. Joku hoitajista voi lähteä minun tilalleni niin pääsen hommiinmuiden hevosten kanssa.

01. heinäkuuta 2008 - Korkokengät hevosille

Sampo kävi tänään korkokengittämässä hevosia. Ainakin Pieta sanoi että Yuuki kasvoi kolme metriä. Ehkä se johtuu siitä että hevonen pitää päänsä pystyssä kopinan takia, kun vanhat kengät olivat jo niin huonot ja littanat etteivät kopisseetkaan.

Odotin nimenomaan Yuukin sekoavan kengityksessä, mutta niin ei käynyt. Ensialkuun se luimi pahasti, mutta sitten Pieta ottikin sitä päästä kiinni ja jutteli sille, niin ori rauhoittui ja viimeisen kavion antoi kengittää ihan ilman Pietaa. Eli vaikka ratsastus ei suju, on jotain saatu jo paljon aikaan.

Hoitajat ovat kesälomailemassa itse kukin, joten meillä on kaksi kertaa enemmän töitä joka ikisellä. Sannakin on käynyt auttamassa minkä omilta hevosiltaan kerkiää, noita tuntejakin kun on niin paljon. En minä silti valita, iltaisin kerkeää ihan hyvin vielä rentoutumaankin!

Rosette on edelleen Ruotsissa. On kuulunut vain pari puhelinsoittoa joissa hän sanoi kaiken olevan OK ja orin tulevan hyvin Lennon kanssa toimeen. Hekin onneksi palaavat pian.

30. kesäkuuta 2008 - Pirppa uimassa

Pirppa kävi tänään hevosten uittopaikalla vähän pulahtamassa ratsastajien mukana. Koira oli vahingossa päässyt karkaamaan mukaan, mutta eihän sitä kukaan tallille viitsinyt palauttaa. Kivaa sillä vain näytti olevan.

Kissat ovat nyt kokonaan terveitä. Pietakin on malttanut hoitaa vähän muitakin hevosia, tänään Yuuki sai olla KOKO PÄIVÄN yksin rauhassa haassa! Ennätys on nyt tainnut tulla ihan.

Rosette ei ole ollut vielä kauaa poissa. Silti kyllä tosiaan huomaa kuinka laiska Pietastakin on tullut kun kukaan ei ole pelottelemassa hommiin. Kyllähän se nainen kaikki hauskat hommat jaksaa tehdä, mutta voi luoja jos pitäisi vaikka siivota pihatto.

Niin se huomispäivä tosiaan. Viitsisivätköjotkut hoitajista siivota pihattoa ja joku yksi istua vähän Yuukin selässä kun Pieta taluttaa?

29. kesäkuuta 2008 - Roseten hevoset ilman Rosettea...

En todellakaan odottanut tällaista showta yhden naisen puuttumisesta. En tiedä mitä hänelle kuuluu, mutta täällä on niin kauhea tohina päällä ettei meinaa istumaan ehtiä ollenkaan edes kahvittelemaan. Tallitytöt ovat onneksi todella ahkeria ja hoitavat myös muita hevosia, Pieta kun nyt on linnoittautunut Yuukin kanssa milloin karsinaan milloin hakaan tai kentälle.

Olisi mukavaa, jos joku hoitajista auttaisi Yuukin kanssa kun parin päivän päästä se viedään seuraamaan tuntia viereiseen hakaan. Pieta sitä taluttaa ja antaa vähän katsella ympärilleen, ja hoitajan tehtävä olisi istua noin varti sen selässä. Ihan vain istua, muun hoitaa Pieta. Ei Yuuki paha ole jos ihmiset pysyvät rauhallisina, eikä se talutuksessa mitään voisi tehdäkään.

28. kesäkuuta 2008 - Kipeitä kissoja

Tänään ovat pentukissat sairastelleet, tainneet yhdessä syödä jotain sopimatonta. Koko tallin porukka tietenkin niitä hyysäämässä yhtä aikaa ja minulle jäi kaikki työ. Olen hoitanut hevosia, ajanut hevosia, juoksuttanut hevosia, ruokkinut hevosia ja jopa tapellut Yuukia vastaan.

Onneksi Pieta illan mittaan muisti suojattinsa ja minä sain loman edes Yuukista. He edistyvät nyt huimaa tahtia, ovat kunnolla tutustuneet toisiinsa ihan vain taluttelureissuin. Ja Yuukikin tulee mahtavasti toimeen Paven ja Halin kanssa, joten niide kanssa on nyt tehty yhdessä paljon lenkkiä. Pauke sen sijaan tuntuu vihaavan koko oria.

Rosette pakkaa. On nimittäin lähdössä huomenna viikoksi Ruotsiin tuon Lennon kanssa. Odotan kovasti ensikesäistä varsaa.

27. kesäkuuta 2008 - Kotiin!

Mahtavaa olla taas kotona, todella mahtavaa. Reissuissa on aina parasta se, kun pääsee kotiin. On jo myöhäinen ilta, mutta silti olo on hyvä.

Kotimatka meillä sujui miltei ongelmitta. Ensin tuota Love Letteriä väitettiin aivan muuksi hevoseksi, ja sen jälkeen väitettiin että se on kantava. Vei aikaa saada se laivaan tällaisten epäluuloisien sählääjien vuoksi. Onneksi lopulta uskoivat että ihan laillista hevosta yritämme kuljettaa.

Tyttöjä varoittelin että hevoset voivat käyttäytyä todella arvaamattomasti laivassa. Kuitenkin hienosti meidän tammat nyt olivat, ja tytötkin muistivat varoitukseni ja eivät menneet hevosia taputtelemaan. Heiniä vain paljon ja huolehtimista että tammat juovat tarpeeksi.

Pietakin selviytyi hyvin, vaikka kovasti lähdössä uhitteli että iskee ainakin viisikymmentä miestä laivalla. Ei ihan mennyt kyllä raja rikki, sen voin kertoa, eikä hävetäkään tarvinnut. Kyllä minä jatkossa vain teen niin että lähden reissuille yksin ja otan mukaan hevosenhoitajia vain.

26. kesäkuuta 2008 - Suunnitelmat muuttuvat

Tästä lähtien tarjoudun aina kaikenlaisille reissuille. Oli ihanaa nukkua kymmeneen asti, kotona kun on jo herättävä seitsemän aikaan. Aamullakin muistin missä olin ja tajusin senkin että Love Letterin harjaaminen oli tyttöjen vastuulla. Hyvä että tutustuisivat tammaan, ei sekään sitten ihan kamalan surulliseksi tule kun on kotosuomessa joitain tuttuja.

Tämän päivän ohjelmaan kuului kaksi oria - tai ainakin minä olin kuvitellut niin. Vastassa olikin kaksi tammaa! Tiesin toisen hevosista murjottavaksi kaksivuotiaaksi ja toinen olisi hankala kolmivuotias. Kävikin niin, että kolmivuotias La Bise eli Suukko olikin meille liian vaikea. Vuoden vanha tamma Needs A Reason oli taas juuri sellainen kuin sitä oli kuvailtu, rehellinen mutta itsepäinen. Sen me ostimme.

Alice ja Ash Meadows, tallin englantilaissyntyiset omistajat esittelivät meille kuitenkin juuri kaksi vuotta täyttäneen tamman nimeltään GO Joke. Se puolestaan oli juuri täydellinen meidän tarkoituksiimme. Energinen, iloinen ja elämänhaluinen.

Huomenna onkin sitten hyvä aloittaa kotimatka. Onneksi olemme jo saaneet suostuteltua kuskit hevosillemme, ja laivakin lähtee aamuyöstä.

25. kesäkuuta 2008 - Matka alkaa hyvin

Lähdimme jo varhain. Yllätyksekseni Pieta nukahti autoon, ja nukkui kentälle asti. Luojan kiitos. Ei meinannut nainen herätä perilläkään, kiroili vain ja yritti kaivautua syvemmälle penkkiin.

Lennosta en sinänsä muista mitään. Voin pahoin koneissa, joten koetin nukahtaa, onneksi onnistuin siinä. Ja toinen kunnon onnenpotku on, että hevosten kanssa on tultava laivalla takaisin. Kerta kaikkiaan mahtavaa, voin laittaa likat hommiin ja mennä itse kannelle...

Joka tapauksessa, olimme jo aika varhain perillä, ja pääsimmekin heti tutustumaan ensimmäiseen hevoseen. Se on tamma, ja sen nimi on Love Letter. Ihana, nimensä mukainen tapaus, kerta kaikkiaan mukava otus. Hyvä, että soittelimme juuri tästä, emmekä tallin muista, sekopäisistä, hevosista. Parempaa tammaa ei voisi toivoakaan. Jos tämä on jatkossakin - kaksivuotiaana - näin kiltti, luoja tietää millainen huipputyynni pikajuoksija siitä tuleekaan.

Omat englannintaitoni ovat näköjään kovasti ruosteessa, hienoa että Pieta, Neo ja Anni pärjäsivät paremmin.

24. kesäkuuta 2008 - USA-stressiä!

Minähän se pakkaan, minähän se tarkistelen passit, minähän se huolehdin kaiken. Luojan kiitos sain nuo kaksi, Neon ja Annin apuihin, Pietasta ei mihinkään ole. Hän on niin sen tyylinen että keskittyy yhteen asiaan kerralla, ja tällä hetkellä se asia on Yuuki-kultamussukka-rakas-muru-hanipupun hyvästely. Huomenna kun lähdemme autolla pihasta kohti kenttää, laitan Pietan autoon takapenkille lastenistuimeen ja pyydän jomman kumman tytöistä lukemaan hänelle satukirjaa. Sitten he kaksi voivat vaihdella paikkoja, toinen pääsee aina välillä nukkumaan eteen.

Mitä Rosetteen tulee, luojan kiitos hän on taipunut itse siivoamaan karsinoita. Minä kun en kiireessä ehdi. Iso kiitos niille hoitajille jotka siinäkin ovat tänään autelleet. En pärjäisi ilman teitä! Muutenkin hevosia saa (pitää!!) harjailla nyt vähän ekstraa, jos omalta hoitsultaan kerkeää.

Yuuki ja Peki aikovat kokeilla kisaamista ainakin yhden kerran. Yuukin tapauksessa tämä on vain testi ja oa harjoittelua, mutta Pekiltä odotetaan ihan tulosta pikkuhiljaa. Rosette ratsastaa Pekin, Pieta Yuukin.

Muistakaa te, muut hoitajat auttaa myös Annin Hali-hoitsun ja Neon Pave-kullan kanssa!

23. kesäkuuta 2008 - Ufoja mettän keskellä!

Meille tulee uusia ravureita USA:sta sekä lehtolammelta. Sanna myy meille tulevaisuuden lupauksen, viimevuoden varsan, ensi vuonna sitäkin päästään käyttämään koelähdöissä! USA:sta saapuu laivalla amerikanravuri pari. 3-vuotiaat tammat pääsevätkin jo heti näyttämään kyntensä koelähdöissä, minun opastuksellani tietysti.

Tallin yksi karsina täyttyi, säikystä suomenhevostammasta. En vain voi tajuta miten nuo naiset ottavat tuollaisia hevosia itselleen, söpöhän se on, mutta ei siitä kyllä maastoreissuille ole. Niitä kun kuitenkin tehdään paljon. Pieta päättikin viedä sen maastoon ja näyttää minulle, miten kiltti hevonen on. Vartti-tunnin päästä hevonen juoksi ohjat katkenneena talliin ja Pieta tuli puolituntia perässä naama punaisena.

Lento lähtee seuraavana perjantaina ruotsiin, se astutetaan upealla Struntsaker nimisellä suomenhevosorilla. Ensi-kesänä saammekin katsella pienen lapsen touhuilua. Olisiko joku hoitajista innokas lähtemään ruotsin matkalle? Pikkuruinen tarina vain reissusta ja tuplatut hoitopisteet, lahjontaa.. Sitäpä sitä!

Pekin kanssa Rosette on vetänyt jo useita maastoletkoja ja kisoihin olisi tarkoitus osallistua heinäkuussa, tammasta tulee vielä upea opetushevonen, siitä olen varma! Kati pärjää myöskin todella hyvin, niin kuin aina. Se tamma on syntynyt tuntihevoseksi, nuoresta iästään huolimatta on todella varovainen perheen pienimpienkin kanssa. Pave on osoittanut olevansa reipas ja yhteistyöhaluinen kundi. Tuntien helpottumiseksi on senkin ruunaamista mietitty, tulosta ei ole vielä tehty, mutta vahvasti näyttää siltä, että tämä ori ei varsoja enää maailmaan saata.

22. kesäkuuta 2008 - Team Yuuki-Pieta ja Team Peki-Rosette?

Nyt ovat molemmat naiset pitäneet kaikenmaailman tunteja niin paljon, että tarjouduin minäkin auttamaan muutamalla tunnilla, jotka käsittelevät kärryajoa. Se täyttää kalenteria muutamalta päivältä sen verran, että nuo kaksi ovat uskaltaneet hieman rentoutua.

Rosette on uskaltautunut rauhallisten hevosten mukaan maastoon Pekin kanssa, ja se vasta tekeekin ratsukon kummallekin osapuolelle hyvää. Oletus oli, että tamma vain innostuu maastossa ja se joudutaan tuomaan heti kotiin, mutta toisin kävi. Vain kerran oli kuulemma ollut tiukka paikka hevosen hallitsemisen suhteen, mutta iloisenapas vain takaisin tultiin.

Yuuki ja Pieta taas, he aiheuttavat minulle harmaita hiuksia ja lisätyötä. Katselin tänäänkin aidan takaa sitä menoa, ja mietin että koska saan tulitikkuaskin kanssa tulla keräämään sitä, mitä ratsusta ja ratsastajasta on jäljellä. Ori on itsepäinen, Pieta on itsepäisempi. Pieta on vauhdikas, ori on vauhdikkaampi. On myönnettävä että he edistyvät, mutta eivät siihen suuntaan mitä tuntiratsun pitäisi.

Olen saanut hiekkatarhan aidat jo melkein maalattua. Sain apuakin hommaan välillä. Tutustuminen hoitajiin jatkuu, ja Pirppakin on nyt opetettu maistelemaan kahvia...

21. kesäkuuta 2008 - Kissailua ja kaurapuuroa.

Noita kissoja tuntuu löytyvän joka nurkasta pyörimästä. Minä ja Pirppa tästä eniten kärsimme, mutta toisaalta, kivaa että edes joillakin on kivaa. Pieta ja Rosette pitävät hoitajien kanssa ilmeisesti jotain kissakerhoa hoitajien tiloissa, silittelevät siellä kilpaa kaikkia mirrejä. Varsinkin Katin pennut saavat paljon huomiota. Tallin kissat ovat kaurapuurohulluja, ja tottakai puuron keittely on jäänyt juuri minun hommakseni. Minä olenkin sellainen kokki, että onnistun polttamaan teevedenkin pohjaan!

Yuukin kanssa ongelmat jatkuvat. Se ei pidä ollenkaan Pietasta, joka puolestaan pitää hevosesta vähän liikaakin. Rosette on edelleen epätoivoinen orin suhteen ja tulee minullekin hieman paha olo, kun ajattelen kuinka paljon nainen hevosestaan välittää. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että Pieta vain pahentaa asiaa. Se nainen on samanlainen hurjapää. Näyttää jopa siltä, että hän on Yuukin ryntäämisissä itsekin mukana!

Hoitajista sellainen maininta, että olen heihin oikein tyytyväinen. Tiedän, etten ole kovin sosiaalinen mies, mutta mukavaa kun tullaan juttelemaan. Halikin on nyt saanut hoitajan. Hieman pelottaa että se unohtaa minut kokonaan, mutta hyvä vain että sai ikioman, hevoskohtaisen rapsuttajan. Annista ja Neosta saan toivottavasti apua ravureiden ajamisessa silloin tällöin.

Alkukankeuksien jälkeen tämä tallin pyörittäminen Rosetten ja Pietan apuna on alannut tosi mukavaksi ja leppoisaksi työksi!

20. kesäkuuta 2008 - Kuriton kakara

Vipinää kinttuihin nyt – huuto kävi pihaton alakerrasta Tinkan kimakalla äänen säestyksellä. Kello on varmaan 8 anna mun nyt jumankauta nukkua rauhassa. Vieriessäni alas parvelta sain huomata kellon olevan 5. Mitä sä hullu mut tähän aikaan herätit!?. Noku. Sä tuut tilaamaan mulle ambulanssi jos toi ri heittää mut selästään, Ros sanoi kirkkaalla äänellä, tinkan kiljumisen säestyksellä. Mitä helvettiä? Pidä toi ponis hiljaa ja päästä mut takas nukkumaan! Vastahakoisesti pyyhin viimeisetkin unirippeet silmistäni ja vetäisin saappaat jalkaani.

Ros. nousi orin selkään hypähtäessäni kentän aidan päälle. Huomasin Rosetella olevan ongelmia Yuukin kanssa. Ori poukkoili pukitellen uran sivulta toiselle. NYT, huuto ja muutama raipan isku saivat orin kävelemään silmiä pyöritellen. Vihainen huuto houkutteli paikalle loputkin hoitajat, olhan kellokin jo 10! Ori hyppäsi pystyyn ja nainen löi pohkeet sen kylkiin, Yuuki yritti jatkuvasti purra kuolaimeen, mutta Ros. esti tämän taitavasti. Pian ori kävelikin reipasta ja vastahakoista käyntiä pitkin uraa. Mä en tiiä mitä tän kanssa tekis, ei Yuukista tuu koskaan tuntihevosta! Ros nyyhkäisi pidätellen oria. Nomut ehkä sä jätät sen omaksi kisahevoseksi, ehdotin vaisusti, vaikka tiesin varsin hyvin, ettei naisella olisi aikaa noin vaativan hevosen kouluttamiselle. Mitään sanomatta Ros pyyhkäisi kyyneleensä ja nosti ravin. Ori juoksi täyttä kiitoa suu vaahdosta valkoisena ympäri kenttää. Ros siirsi sen takaisin käyntiin ja muutaman kierroksen jälkeen nousi selästä.

Ori törkättiin käteeni ja vaimea nyyhkytys kuului tallivintiltä. Tiesin hevosen olevan hänelle tärkeä, mutta minkä sille voi. Yuuki tarvitsisi paljon aikaa, eikä siitä luultavasti koskaan tulisi tuntihevosta.

19.kesäkuuta 2008 - Inkkaripääliköt ja suurta unelmaa

Hoitajiahan on virannut sisään ovista ja ikkunoista. Pirppa on jo nimetty Intiaanipäälikkö kurnivaksi mahaksi ja Pave on meinannut syödä minut monen monituista kertaa, mitäköhän tästäkin kesästä on tulossa?!

Itse olen kovin tyksätynyt Haliin, ori on miellyttävä ajaa ja mukava hoitaa. Sen kanssa aion vielä startata koelähdöissä! Pauke sitten taas on sellainen menomies, kuin ruutitynnyrillä ajaisi, ei parane vähänkään kuoppaisella tiellä köröttelemisestä unelmoida, tämä poika kun ei köröttelyä hallitse..

Ros. on päättänyt hankkia lisää hevosia. Tänään kävin hakemassa suomenhevostamma Lennon ja huomenna lähden hakemaan vuonohevostamma Pepiä, Pepillä on kuulema turvallisempaa kun Lento on jo tottunut paikkaan, ja pöh! Myöskin lipizza tammaa ja pikkuruista shettistammaa paranette odottaa?

Itselle mieluisin yllätys on kimo shirenhevostamma joka saapu sunnuntaina. Valjakko-ajossakin jo hieman menestynyt tamma on varmasti mukavaa seuraa peltotöissä. Minä kun olen tavannut nukkua pihaton vintillä, tallikattien kanssa heinäkasojen päällä ja palkaksi olen hoitanut yhtä pelloista. Käsivoimin aion kaikki hommat hoitaa, mutta tällä Adoniksen vartalolla (kröhm. Roseten huomautus) (älä sinä nyt tule mun kirjaani sörkkimään! Jumpen huomautus) onkin hyvä noita hommia vääntää. Tämä hepsukka tulee myöskin joskus maastoköröttelyihin, mutta varsinaisesti se on minun käytössäni.

18 kesäkuuta 2008 - Tallin avajaiset

Tallin ovet avattiin yleisölle ja avajaiskisoja suunnitellaan jo. Rosette on sysännyt minulle kaikki tylsimmät työt kuten radan kunnossa pidon.

Kaikki materiaali tällä sivulla on Piikevän omaisuutta