06. elokuuta 2009 - Yuuki sanoo hei hei

Yuukin morsian tosiaan lähtee kotiinsa tänä iltana, ja nyt sen pitäisi olla kantava. Yuuki puolestaan itse on piristynyt viehkeästä naisseurasta niin paljon, että sen käytös ihmistenkin kanssa on suorastaan röyhkeää. Oriraukka teki elämänsä erehdyksen yrittäessään isotella Pietalle aamulla, ja tallin omistaja oli vähällä kiikuttaa orin yksin perimmäiselle laitumelle viikoksi jäähylle. Onneksi turhautunut ori saatiin aisoihin pienellä kovistelulla ja Pietakaan ei kärsinyt vahinkoa. Joi vain pari kuppia enemmän kahvia, kuin normaaleina aamupäivinä.

05. elokuuta 2009 - Hyvä Hali!

Halin kisakalenteri ku nyt päivitettiin ajan tasalle, niin huomasin sille ilmestyneen uuden ennätyksen roikkumaan tuohon infolappuun karsinan edessä. 1.21,2ke on loistavaa vauhtia senkokoiselta ja -ikäiseltä hevoselta kuin Hali. Taitaa aliarvoiomani ratsutreeni tehdä todella hyvää pojan takajalkojen lihaksille! Nyt kun kokeilin kärryistä tänään, voin sanoa, etten koskaan ole suomenhevosella kovempaa päässyt!

04. elokuuta 2009 - Uudistuksia luvassa

Lennon tämänkesäinen tai Gloryn ensikesäinen varsa myydään ja jommankumman ylläpitoon menevän summan säästyttyä on kuulemma varaa ostaa Struntsaker ja ylläpitää sitä. Tämä on kuitenkin vain uusi asia numero yksi täällä Piikevässä. Ensinnäkin nyt tämä Yuukin morsian on saapunut ja kaikki näyttää sujuvan oikein hyvin. Muistutan edelleen, että vierasta tammaa ei tarvitse turhaan käydä käpälöimässä, mutta eipä tuo nyt hermostuneelta vaikuta. Ihan hyvin sielläkin päin uskaltaa kuljeksia.

Pihattoasiaa. Yksi pihattohan tuolla on asumiskunnossa, mutta ajattelimme nyt kaataa sen ja pienen laitumen välisen aidan pois. Tämä taas tuo niin paljon lisää tilaa, että jos tehdään uusi suoja, Piikevään voidaan majoittaa kaksi tai kolme hevosta enemmän. Todennäköisesti vanha suoja jää, ja uusi rakennetaan kiinni siihen, aivan viereen. Tämä on tehtävä siksi, että varsinkin Nami ja Hali kasvattavat talvella JÄRJETTÖMÄN karvan, joka hiottaa niitä, niin ne pääsisivät sitten myös elelemään vähän vähemmän tukalaa pihattoelämää.

Viimeinen asia on se, maailmanloppu lähestyy. Pirpan pennuista vain yksi ainoa on varattu. Olen aivan varma, että kukaan ei huoli noita hirviöitä nurkkiinsa ja me hukumme koiriin...

03. elokuuta 2009 - Muistatko vielä Struntsakerin?

Lennon varsan, Kevään Söpökkeen isähän se komea, tumma Struntsaker on. Tämä suurikokoinen, vahva ja älykäs ratsu on ollut nyt kaksi kuukautta myynnissä ja Piikevässä asiasta kuultiin tänään. Arvaatte kai, mikä haloo siitä nousi. Pieta väittää, että yhtäkkiä tänne tarvitaan kerta kaikkiaan pakosti yksi ruotsalainen suomenhevosori vaativille tunneille. Edward puolestaan on järkyttynyt Pietan asenteesta ja sanoo, että niin hienoa hevosta ei oteta tänne Piikevään eikä ainakaan laiteta tunneille, jos otetaan. Pieta soitti sen kommentin jälkeen naapurin Sannalle, parhaalle ystävälleen, ja halusi tietää, onko tarpeeksi hyvä ratsastaja kilpaillakseen tuolla tummalla orilla. Sanna on ehdottomasti sitä mieltä, että ravihevosten kilpailuttamiseen erikoistunut Pieta pärjäisi vallan mainiosti myös koululuokissa sellaisella hevosella.

Minä taas olen Sveitsi ja puolueeton. Piikevässä tosiaan on tilaa vielä yhdelle hevoselle, mutta tuo ori ei todellakaan tuntikäyttöön soveltuisi. Toisaalta taas, Pietalla on vain Yuuki kilparatsuksi ja hän tosiaan pitää kilpailemisesta, joten miksi ei otettaisi Struntsakeria Piikevään? Kolmas pointti on raha. Onko pienellä ratsastuskoululla varaa maksaa ja ruokkia ja hoidattaa vielä yhtä suurta, poikkeuksellisen hienostuneita rehuja syövää eläintä? Sitten vielä se, että Yuuki tosiaan vie aikaa ja niin veisi myös Struntsaker vaativine treeneineen. Entä Edward, osaako pätevä esteratsastaja myös koulua niin paljon, että voisi valmentaa Pietaa ja oria, vai pitäisikö palkata vielä yksi opettaja - tällä kertaa Pietalle itselleen? Tulisikos se sitten liian kalliiksi? Mutta sitten taas... Pavella on nyt hoitaja, mikä taas antaa Pietalle lisää vapaa-aikaa, koska Pieta ainoana joka päivä paikalla olevana naisena joutui hoitamaan sitä oria yksin. Ja Pietalla tuntuu olevan rahaa ostaa uusia vaatteita jatkuvasti ja aikaa ottaa kolmet nokoset päivässä tallikämpän pehmeällä sohvalla...

Syksy tuokoon vastauksia. Tuleeko Glory kantavaksi? Miten Lennon varsa edistyy? Sairastuuko joku hevonen? Tuleeko maailmanloppu? Kallistuuko rehu entisestään? Silloin selviää, tuleeko Struntsakerista Piikevään uusi ratsu.

02. elokuuta 2009 - Hevosvauvoja Piikeväänkin ensikesäksi?

Nyt ovat tosiaan viimeiset hetket käsillä, kun pitää miettiä niitä Piikevän ensikeväisiä varsoja. No, Lentoa ei ainakaan astuteta vielä tänä vuonna uudelleen, se kun vasta sai varsan. Matilda ei ole ihan siinä kunnossa, Peki on liian nuori ja samoin ovat nuo ravitammatkin, sekä Kati. Jäljelle jää vain Glory!

Tamma on niin kiltti, että siitä ja Yuukistakin voisi saada jotain aikaan. Pieta on jo käytännössä päättänyt asian, joten mikäs siinä. Hevoset ovat jo tuttuja toisilleen, joten eiköhän se yksi iltapäivä samassa haassa riitä näille kahdelle. No, ratsut ovat yhdessä tämän illan ja huomisen päivän. Pyydän hoitajia käyttäytymään järkevästi, jos menevät katsomaan jompaakumpaa: ei mennä sinne hakaan seisomaan orin ja tamman välissä, ei yritetä ottaa kumpaakaan ulos ennen, kuin on aika, eikä kiljuta aidoilla turhaan kovaan ääneen. Piikevän hevosten hoitajathan nyt käyttäytyvät yleensäkin erittäin hyvin, joten taisi olla turha edes mainita.

Juulian harjoitus meni hyvin tänäänkin. Kaksi seuraavaa päivää on silläkin lomaa, mutta sitten taas talutteluapu kelpaa - palkaksi avusta hoitaja saa viisi ylimääräistä pistettä. Muutakin ekstratyötä on nyt luvassa, pisteet palkkana, ja lista töistä tulee tuonne ilmoitustaululle. Siitä sitten voi valita mielenkiintoisimpia ja tulla auttelemaan, jos vain ylimääräiset pisteet tai muut edut kiinnostavat.

01. elokuuta 2009 - Juulia tulikokeessa

Juulian eilinen valjasharjoittelu meni loistavasti. Sen vuoksi tänä aamuna uskalsimme kokeilla samaa hommaa ja sen jälkeen kokeilla ihan ajaa tammaa takaapäin, tietenkin ilman kärryjä. Kokeneimpana kuskina minä pääsin ohjiin ja ensimmäistä kertaa suomenhevosta kouluttava Edward pakotettiin taluttamaan tammaa toiselta puolelta.

Neiti meinasi muutaman kerran pompata oikein kunnolla eteenpäin tai pystyyn, kun asia oli niin uusi, mutta muuten olen erittäin ylpeä sen käytöksestä. Olen aina jaksanut sanoa, että Juuliasta ei tule hyvää ravihevosta eikä ainakaan ratsua, mutta väärässä olen ollut. Hevonen onkin huomattavasti olettamaani oppivaisempi ja säyseämpi - ja jo pelkän luonteen takia sille saa opetettua mitä tahansa, ja huh huh, jos sillä on vielä taitoakin.

Taas huomenna Juulialla on sama treeni ja sitten on vapaata. Edward on jälleen toisessa riimunarussa ja joku vapaaehtoinen hoitaja saa aivan vapaasti tulla toiselle puolelle. Myös aitojen korjaamista on luvassa tulevaisuudessa. Jos joku auttaa. olen valmiina maanantai-iltaan mennessä. Pysyy taas se aidan kanssa tappeleva Pavekin talven sisällä haassaan eikä löydy taas naapurin kuistilta, kun illalla etsin...

Myös Yuukiasiaa minulla on. Oria nimittäin kysyttiin astumaan erästä säyseää, kaunista tammaa. Näillä näkymin ainakin Pietan infon mukaan tamma on tulossa tänne Piikevään tiistaina. Vapaasta karsinasta tyhjennän vielä tänä iltana sinne kasatut heinäpaalit pois. Vaikka luotankin joka ikiseen Piikevän hoitajaan täysin, on minun silti pyydettävä, ettei sitä hevosta häirittäisi, kun se päivät tarhailee Yuukin kanssa. Uudet olosuhteet, niin kuin uusi talli ja kaikki uudet hevoset ja ihmiset hämäävät aina hevosta kovasti ja sellaisessa tilanteessa kiltistäkin mussukasta voi tulla arvaamaton.

Sen sijaan Juuliaa nimen omaan pyydän käsittelemään! Se on kiltti tamma, vaikka näyttääkin aika hurjalta ajo-opetuksen aikana. Sekin vain pelkää kaikkea uutta. Jos joku viitsii, Juuliaa saa ottaa mukaan esimerkiksi maastolenkeille talutuksessa tai sitä voi harjailla tai ihan vain vaikka opettaa kävelemään nätisti talutuksessa.

Pirpan pentuja kaikki haluavat aivan varmasti käydä taputtelemassa. Ne ovat jo muutaman päivän vanhoja ja taloon on ovet auki. Pesä on siirretty keittiötä huomattavasti rauhallisempaan olohuoneeseen. Nukkuvia pentuja ei häiritä missään tapauksessa, senhän kaikki ymmärtävät, eikä niihin kosketa silloinkaan, jos Pirppa ei näytä olevan sillä tuulella. Yleensä sekin tyttö on ihan kiltti eikä kukaan näe mitään ongelmaa siinä, jos Piikevän fiksut ja rauhalliset hoitajat käyvät pikkupentuja silittämässä ja vähän sylissä pitämässä.

31. heinäkuuta 2009 - R.I.P, Justus

Kirppu-pentua vain vähän suurempi Justus oli liian heikko elämään. Pirppa-raukka teki varmasti parhaansa jokaisen pentunsa vuoksi, mutta välillä näitä ikäviä asioita sattuu. Varsinkin Edward on ottanut yhden pennun menetyksen raskaasti, eikä oikein halua jutella asiasta. Mekin olemme Pietan kanssa surullisia.

Iloisiakin uutisia on: Juulia laitetaan illalla harjoittelemaan valjaat päällä käyttäytymistä. Kaikki ylimääräiset remmit ja roikotteet otetaan valjaista pois ja Juulia saa kokeilla tarhailla yksin valjaissaan puolituntisen. Jos kaikki menee normaalisti, eli selvitään parillakymmenellä pukilla, huomenna saatetaan päästä kokeilemaan jo takaapäin ajamista, ilman kärryjä. Haluaako joku hoitajista tulla taluttamaan Juuliaa toiselta puolelta, kun Edward on jo lupautunut toiselle puolelle?

30. heinäkuuta 2009 - Pirpan mität ovat täällä!

Eläinlääkäri hieman erehtyi Pirpan pennuista, johtuen kai siitä, että emokoira itse oli tainnut päästä vähän lihomaan. No - viimeyönä se pikkukoira oli sitten synnyttänyt viisi pienenpientä, sokeaa, kuuroa karvakerää keittiönnurkassa lojuvaan loimikasaan. Pieta kuulemma sai kohtauksen ja hyppi Edwardin sanojen mukaan tasajalkaa silkasta säikähdyksestä.

Viidestä koirasta kolme on poikia ja kaksi tyttöjä. Tottakai tulevat uudet omistajat tulevat antamaan pennuille niiden oikeat nimet, mutta me olemme jo ristineet niistä jokaisen väliaikaisnimillä. Tytöt ovat Milla ja Tiina. Poikia kutsumme Markoksi, Justukseksi ja pienintä Kirpuksi. Edward on nyt alkanut puhumaan Pietaa ympäri, että Kirppu saisi jäädä kotiin. Pietakin on ihan varma, että joku jää, mutta hän pitää eniten Millasta. Oma suosikkini on Justus.

Siitä nyt saa sekarotuisia koiranpentuja laittaa varaukseen.

08. heinäkuuta 2009 - Pirpan mität

Pirppa saa ne mitänsä kuulemma ihan parin viikon sisällä. Edward on onnesta soikeana, kun omien sanojensa mukaan tulee taas paapaksi, oletattavasti pitää kaikkea täällä elävää omana lapsenaan. Pieta on järkyttynyt ja hokee, ettei todellakaan halua nurkkiinsa kymmentä koiraa riehumaan, yhdestäkin kun on ihan tarpeeksi harmia. Minua asia ei onneksi kosketa. En hoitanut Pirppaakaan kun se oli pentu, en hoida sitä nytkään, enkä varmasti hoida myöskään miljoonaa samanlaista kengänjärsijää, kun ne tulevat. Minä teen omat hommani ja katson sitten teeveetä omassa mökissäni, ja sillä hyvä.

Täältä nyt sitten saa ihan ilmaiseksi sekarotuisia koiranpentuja ostaa ihan pian. Piikevään ei jätetä yhtäkään. Käärmeenruuaksi tai muuhun sellaiseen käyttöön Pieta ei pentuja anna, mutta lemmikeiksi voi ottaa kuka tahansa vastuuntuntoinen ihminen. Isojakaan niistä ei voi kasvaa, kun Pirppa on tuollainen rotta, eikä noin pieni muija kelpaisikaan kovin isolle piskille vaimoksi.

07. heinäkuuta 2009 - Pirppa saa mitä!?!

Eläinlääkäri Maiju Salovaara kävi tänään määräämässä vielä yhtä vitamiinilisää Lotalle ja toteamassa Söpön täysin terveeksi hevosvauvaksi. Ohimennen hän onnitteli tulevasta perheenlisäyksestä meitä kaikkia. Minä tuijotin Pietaa, Edward näytti siltä, että leuka osuu kohta lattiaan, ja Pieta katsoi Maijua kasvojen ilme vaihdellen hämmästyneestä närkästyneen kautta vihaiseen ja takaisin.

"Niin siis Pirppahan saa pentuja", Maiju huomautti hölmistyneenä.

Kuinka me olimme voineet olla niin idiootteja? Pirppahan paisuu ihan silmissä. En minä ole edes kiinnittänyt huomiota ja Edward sanoi luulleensa Pirpan saaneen vain liikaa herkkuja. Pieta väitti, ettei huomaa mitään eroa vieläkään.

06. heinäkuuta 2009 - Yuukin tunti

Uskokaa tai älkää, Yuuki meni tunnilla Harrin ja Ruupuksen kanssa. Se ei kertaakaan järjestänyt ongelmia itselleen tai muille, ja itse asiassa ratsastaja kehui hevosen olevan taitava ja älykäs tapaus. Ei se helppo ollut, ei tietenkään, ja vaati jatkuvaa suostuttelua ja manipulointia ratsastajaltaan, mutta silti. Ei ainoatakaan hyökkäystä, pukkia tai vääntöä! Tämä pieni koe paransi Pietan itsetuntoa itse asiassa vähän liikaakin. Koko ajan kuuluu jostain, kuinka hän omakätisesti koulutti tämän apinan ja kuinka se oli niin kamala aluksi ja kuinka Pieta on nähnyt vaivaa. Tottahan se kaikki on, vähän liioiteltuna tosin, mutta ei sitä tarvi koko ajan hehkuttaa. Varsinkin kun minun suurin saavutukseni on Halin treenaaminen...

05. heinäkuuta 2009 - Juulian päivä

Se elukka keksi oikeasti karata Edwardilta aamupäivällä, kun hän oli tuomassa hevosvarsaa harjattavaksi ennen juoksutusta. Niin pieni eläin, mutta niin uskomattoman nopea ja lapsellinen, että tuntui, ettei millään kiinni. Onneksi portti tielle oli jo valmiiksi kiinni ja tamma saatiin sitten lopulta takaisin riimunpäähän. En olisi kyllä uskonut, että niin myönteinen ja ystävällinen hevonen keksii järjestää shown heti aamusta.

04. heinäkuuta 2009 - Sotaratsumme Yuuki

Ori se körötteli menemään kuin mikäkin tuntihevonen, kun Pieta huvikseen piti illalla tuntia Edwardille ja Yuukille. Ratsu on selvästi kehittynyt, eikä enää kokeneelle ihmiselle millään tapaa vaarallinen, vakka onkin silti hyvin haastava edelleen. Siinä sitten illallispöydässä päätettiin, että Yuuki menee maanantain tunnille kokeneen ratsastajan kanssa, kun ryhmässä ovat mukana vain Harri ja Ruupus ratsastajineen, kummatkin erittäin hyvänluontoisia kavereita. Olen melko varma, että asiat sujuvat hyvin.

03. heinäkuuta 2009 - Edwardin toimenkuva

Onko Edward enää töissä täällä? En ole varma, mutta minusta tuntuu ettei ainakaan palkka enää juokse nyt, kun nuo asuvat yhdessä. Ennen oli ihan selvää, että minä sain käskeä Edwardin tekemään töitä ja kieltää heinäpaalien päällä laiskottelemisen, mutten ole enää varma. Onko Edward nykyään minun toinen pomoni? En osaa miettiä järkevästi tätä asiaa, hän kun on minulle varmaan ikuisesti kaupungista tullut ratsastuksenopettaja.

Nykyaikana tuntuu, ettei ukolla ole ollenkaan töitä. Hänellä on aina aikaa notkua haan aidalla taputtelemassa hevosia, tai istuskella tallikämpässä lehtiä lukemassa. Muutaman tunnin hän pitää päivisin, mutta siihen se jää. Tekisi mieli vinkua Pietalle, mutta jos tosiaan Edward on nykyään pomo eikä palkkalistoilla, mikäs minä olen sanomaan.

02. heinäkuuta 2009 - Terapiaratsastusta?

Pieta on kuullut tästä jo opiskeluaikoinaan, mutta nyt alkoi uudelleen ajamaan tahtoaan läpi. Piikevän porukasta ainakin Pietan itsensä ja Edwardin on kuulemma tutustuttava tähän terapiamuotoon ja lievästi vammaisille on tästä lähin järjestettävä Piikevässä tunteja tasan tarkkaan samalla hinnalla, kuin täysin terveillekin ihmisille, vaikka se huomattavasti enemmän työtä teettääkin. No, idea on hyvä, mutta kuka tahansa normaali laittaisi näille tunneille vaikka viitosen lisähintaa, juuri siksi että ohjaajia tarvitaan kaksi kulkemaan hevosen lähellä ja aikaa kuluu tuplasti. Hyväsydämisenä Pieta kuitenkin suuttui huomautuksestani niin kovasti, että lupasi olla ikuisesti puhumatta minulle. Tilanteen vakavuutta kuvastaa sekin, että yleensä tuo lupaus kestää korkeintaan tunnin, mutta nyt siitä on kulunut jo pitkälti yli kaksitoista tuntia.

01. heinäkuuta 2009 - Kevään Söpöke

Sain tahtoni läpi ja pikkuisen koko nimi on Kevään Söpöke, eli lyhyemmin vain Söpö. Nimi on kyllä erittäin osuva tälle pikkukaverille! Nyt pitäisi vielä jaksaa syödä vähän kakkua...

30. kesäkuuta 2009 - Tuhat ja yksi työtä

Nyt niitä kakkuja on tuolla miljoona, ja suurin osa on tukittu Sannalle. Huomenna on varmasti koko porukka kipeänä, kun emme me muuta ole tänään syöneetkään, kuin Edwardin kakkuja. Tottahan se on uusi tehtävä huomista varten, joten jonkun on syötävä nämä pois alta... Varmasti kyllä jokainen on huomenna pari kiloa terveempi.

Pieta hätäilee Lotan kanssa. Se tamma on ollut meillä nyt vuoden päivät, mutta sitä ennen käytännössä elämänsä ilman minkäänlaista hoitoa. Sen ennen niin hauraat kaviot ovat kyllä jo kestävät ja kunnossa, mutta karva näyttää vieläkin enemmän auton alle jääneen linnun höyhenpuvulta, kuin kilpailevan, hyväkuntoisen hevosen silkkipuvulta. Hoidonpuutteesta ei voi olla kyse enää - Lotta oli ennen minun hoivassani ja nykyään siitä pitää huolta oma, ahkera, taitava hoitaja. Vitamiineja se syö minkä ehtii rehuissaan, mutta jokin aine siltä nyt tuntuu puuttuvan ja pahasti. Eläinlääkäritätimme tulee vilkaisemaan Lottaa tässä joku päivä samalla, kun pikkuvarsaakin.

29. kesäkuuta 2009 - Edwardin leipomaharjoitukset

Nyt se mies vasta sanoi, ettei ole koskaan leiponut minkäänlaista kakkua, ja nauroi iloisesti vain. Pieta haukotteli vieressä kahvikupin kanssa, ihan sen näköisenä ettei varmasti antaisi mitään kakkuopetusta, tokkopa itsekään osasi leipoa. Niin, minähän se ainoana kakkutaitoisena tässä eläintarhassa jouduin Edwardia opettamaan. Vaikka eipä voi valittaa! Pieta se siivosi karsinat puolestani ja teki raskasta työtä, kun me pojat leivoimme sisällä. En sitten tiedäkään mitään tallihulinasta...

28. kesäkuuta 2009 - Ristiäiskutsu

Vaikka Lennon varsan nimi on vielä hieman auki, ristiäiset silti kuulemma pidetään tallin pihassa heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Tallikämpästä löytyy silloin Edwardin omin käsin leipomaa kakkua ja Pietan tekemiä, todennäköisesti hiileksi palaneita pullia. Kaikki hoitajat on tottakai kutsuttu. Naapurin Sanna on hevosvauvan kummi ja minut pakotettiin leikkimään pappia. Saa nähdä, mitä nyt tästäkin tulee, mutta tuplapisteet ovat jälleen luvassa niille, jotka kirjoittavat tästä hommasta.

27. kesäkuuta 2009 - Uikaa, lapset!

Kivastihan niillä siellä uimassa näytti menevän, ne kun koko porukan kanssa Piikevän synttäreitä viettivät. Minä paiskin töitä, mutta jopa Edward lähti uimaan Harrilla! Ei sillä, viimekesänä tuli uitua ihan tarpeeksi minun makuuni, mutta loma kyllä kelpaisi tännekin.

Lennon varsan nimiehdotuksiksi ovat päätyneet Korona, Aurinkotuuli ja Söpöke. Kaikki keksinnöt tekivät Pieta ja Edward, muu porukka kun oli vähän nihkeää keksimään. Minä itse pidän eniten Söpökkeestä, mutta saa nyt nähdä. Edelleen voi esittää ehdotuksia, mutta nimi päätetään heti kuunvaihteessa. Pieta on niin intona, että on jo onnistunut ajamaan itselleen luvan järjestää ristiäiset ja on hän myös pyytänyt tuota Sannaa kummiksikin...

26. kesäkuuta 2009 - Aku saa seuraa

En voi uskoa tätä. Aamulla, kun tyhjäsin lannantäytteisiä kotikärryjäni touhukkaasti lantalaan, haassa laiskotteli hevosten seassa yhden sijasta kaksi ihmistä. Tiedän, että ajattelette, että siellä oli Edward lukemassa ja Pieta nukkumassa, mutta vain toinen on oikein. Edward kyllä lueskeli Gloryn niskassa, mutta Pieta nukkui vielä kauneusuniaan päärakennuksessa. Sampo siellä nojaili seinää kuin mikäkin vapaaherra! Sen miehen homma oli tänään lyödä uudet kengät Pekille, mutta jaahas. Taitaapa olla nyt asia niin, että minun on ruvettava myös ratsastuksenopettajaksi ja kengittäjäksi!

25. kesäkuuta 2009 - Aku Ankka haassa

Edward se on keksinyt mukavaa ja rakentavaa tekemistä kahvitauoillaan. Mies makailee uneliaana täysin tyynen ja rauhallisen Gloryn selässä haassa ja lukee Aku Ankkaa suomeksi. Lyön vetoa, ettei hän ymmärrä puoliakaan lukemastaan, mutta yritystä ei ainakaan puutu ollenkaan. Glory vain nauttii, kun sillä on selässä rapsuttelija. Edward on kuulemma vahvasti sitä mieltä, että hevosen selässä ruskettuu nopeammin kuin aurinkotuolissa lojuen. Sillä miehellä nyt onkin muutenkin jo jokin krooninen rusketuksenpuute, että siinähän sitten värjäytyy niin kauan kun Glory ei pistä pahakseen...

24. kesäkuuta 2009 - Uusi hevonen?

Edelleen on tilaa uudelle hevoselle, mutta Pieta ei ole oikein varma, millaisen menijän tarvitsisi. Edwardille olisi hyvä olla oma kilparatsu, toisaalta taas Lento tarvitsisi sijaisen, mutta kuitenkin uusi nuori ravurikin olisi hieno juttu. Pitää nyt harkita vielä vaikka tämä kesä ja sitten tehdä ostoksia... Minä olen ehkä eniten jonkin mukavan suomenhevostamman, ravihevosen kannalla.

23. kesäkuuta 2009 - Oodi Pavelle...

Olen koko ajan ollut vakaasti sitä mieltä, että Pavesta ei kokopäiväistä tuntiratsua tule, vaikka sillä ikä jo tänä kesänä alkaa riittämään. Se on ori, mutta se on myös liian idiootti jopa yksityistunneille. Pieta taas on vakaasti puolustanut suosikkisuokkiaan ja sen älynlahjoja. Edward on ollut realisti: ori menestyy, jos se ruunataan ja jos siihen panostetaan tarpeeksi. No, Pave yllätti kaikki menemällä tänään kokonaisen tunnin kentällä ja vieläpä Ruupuksen kanssa samaan aikaan! Ori käyttäytyy nykyään hyvin pienessä ruunaryhmässä naisratsastajien kanssa, mutta ei vieläkään siedä miehiä.

22. kesäkuuta 2009 - Piikevän synttärit!

Kaikki tietävät, että Piikevän perustamisesta on nyt kulunut vuosi ja muutama päivä. Sen kunniaksi lähdetään tässä seuraavana viikonloppuna porukalla uittamaan hevosia. Tuohon lätäkölle on niin lyhyt matka, että hyvin se käy kävellenkin, kun näitä nyt on, jotka eivät ole vielä ehtineet alkeiskurssia suorittamaan. Suorittaneet saavat tietenkin halutessaan ratsastaa, lähinnä ajatuksissa on että ilman satulaa. Oman hoitsun kanssa voi mennä, mutta jos tuntuu että ei ole ihan hyvä idea niin voi ottaa muunkin hevosen tai sitten lupautua vahtimaan tuota Lennon pikkuvauvaa. Ballokala saa ottaa oman hoitsunsa, varsa ei ole haitaksi. Pieta on varmasti se, joka lähtee mukaan ja näinollen ottaa vastuun kaikesta - myös siitä varsasta ja sen arvaamattomistakin tempuista. Hoitajille on luvassa tuplapisteet, jos tarinaa ilmestyy tästä päivästä! 27. päivä on lähtö.

21. kesäkuuta 2009 - Pennut pois

Lissun kaikki penikat on nyt saatu menemään hyviin koteihin, mutta mammakissaa itseään ei kukaan ole tullut hakemaan. Viimeksi kaupassa käydessäni huomasin, että ilmoituskin oli jo poistettu, ilmeisesti ajat sitten. Eiköhän se niin ole, että Lissusta on tullut jo täysin Piikeväläinen likka, ja siitä pitää laittaa kuva ja esittely tuonne nettiinkin. Ehkä joku sen sieltä tunnistaa ja hakee, vaikka enää tässä vaiheessa kukaan ei haluaisikaan Lissu-kullasta luopua...

20. kesäkuuta 2009 - Tavallinen hulina

Onneksi nuo hevosenhoitajat ovat innostuneet käymään ahkerasti. Näin kesäloma-aikaan Piikevässähän on eniten töitä, varsinkin nyt kun on varsa. Leirejä ei tänä kesänä tule, mutta lomailevilla ihmisillä on aikaa käydä tunneilla puolta ahkerammin. Se on sitten päivisin juuri sitä että hevoselle satula niskaan, tunti, kymmenen minuutin juomapaussi, uusi ratsastaja, tunti, juomista, ratsastaja, tunti ja sitten vihdoinkin parin tunnin lepo. Illalla samat hevosrassukat joutuvat sitten vaelluksille ja retkille... No, tosiasiassa härdelli ei olisi puoliksikaan näin paha, jos Lento olisi mukana remmissä. Se on vielä mammalomalla, ja näin väsymättömänä puurtajana kasaa muille hirveät paineet.

19. kesäkuuta 2009 - Piikevän juhannusaatto

Oi että tänään oli loistava päivä! Hevosilla oli lomaa tunneista, joten Pieta ja Edwardkin ehtivät heti aamusta alkaen siivoamaan karsinoita ja minulla oli elämä helpompaa kuin pitkään aikaan. Kaikilla ötököillä oli myös meistä vapaapäivä: hevoskullat pääsivät lenkille vain hoitajiensa kanssa!

Makkaranpaistoa ja sen jälkeen Halilla hurauttamaan tuosta tuo kirkonkylänlenkki. Pieta piti sanansa ja tarjosi ne jätskit kaikille. Loppuillan ohjelmassa oli sitten hevosten kahluuttamista taluttamalla, niin nämä alkeiskurssittomatkin selviytyivät mukaan huvittelemaan. Muutama naapurinlikkakin tuli mukaan ja Pieta oli äkäinen joutuessaan jättämään arvaamattoman Yuukin kotiin ja tyytymään suosikkisuokkiinsa, Paveen.

Vasta yhdeksän aikoihin illalla tuli se jymypaljastus. Edwardin kämppä keskustassa on myynnissä, tavaroiden raahaaminen on jo alkanut... Ei Edward muuta pois, vaan muuttaa Pietan taloon!

18. kesäkuuta 2009 - Juhannustaiat

No niin, tiedättehän te Pietan... Kun se innostuu jostain niin sitten tapahtuu paljon ja äkkiä. Nyt se on keksinyt, että juhannustaiat ovat henki ja elämä. Kaiken lisäksi Pieta ei käytä normaaleja taikoja kuten seitsemän erilaisen kukan keräämistä tyynyn alle tai jotain, vaan keksii ihan itse. Kiinnostaako kuulla lisää? No, Yuuki-parka voi ainakin kertoa ellei minun juttuni riitä teille!

Tosiaan, Pietan mukaan hevonen käyttäytyy loppuvuoden kunnolla, jos sillä ratsastaa maastolenkin väärinpäin. Yuukilla ei uskalla maastoon lähteä todellakaan niska menosuuntaan istuen, joten Edward joutui tuhraamaan kokonaisen aamupäivän Pietaa ja hevosta taluttamassa, kun nainen halusi itsepäisesti istua väärinpäin ykkösratsunsa selässä maastolenkillä. Seuraava taika liittyi hevosen terveyteen: Yuuki pysyisi varmasti terveenä jos Pieta juoksuttaisi sitä side silmillä. No, se juttu sitten päättyi niin että Yuuki laukkasi vapaana, liina perässään läpsyen pitkin tallipihaa, minä yritin sitä kiinni ja Edward yritti saada itsensä pyörryksiin riehunutta Pietaa virkoamaan. Muista jutusta en viitsi edes kertoa etteivät asiakkaat lähde...

Hevosihmisten tapaan me vietämme raitista juhannusta aivan varmasti. Huomisessa on luvassa grillausta tuossa Pietan talon edustalla ja sinne sopii sitten hoitajien tulla kavereineen myös. Tuo Hali aiotaan laittaa suurten kärryjen eteen sitten illemmalla huomenna ja ajella sillä kylille hoitajien kanssa jätskiä ostamaan - Pieta kuulemma tarjoaa. No, tervetuloa kuitenkin juhlimaan niin hoitsulliset kuin hoitsuttomatkin.

17. kesäkuuta 2009 - Pavesta iskä?

Tänään Pietalle soiteltiin ja kysyttiin tuosta meidän Pavesta pikkuista varsaa ensikesälle. No, sovittiin sitten että Pave lähtee Asta-tamman luokse kyläilemään. Oi että, ensikesänä maailmassa on pikku-Pave, jos kaikki vain sujuu hyvin! Minä ainakin olen jo ihan intona, vaikka eipä tuo pikkuvarsa meidän tule olemaan ja se syntyy maailmaan vasta melkein kokonaisen vuoden kuluttua.

Piikevässäkin harkitaan ensikesän pikkuisia. Lento taitaa olla ainoa varteenotettava emävaihtoehto, mutta se sai nyt juuri yhden pikkuisen eikä sitä haluttaisi ihan liikaa rasittaa. No, jos päädymme Lentoon niin sillä on ainakin koko seuraava vuosi sitten täysin varsavapaata aikaa!

16. kesäkuuta 2009 - Lennon pieni varsa!

Lento sai tosi soman pikkutamman tänään aamuyöstä. Se löytyy tuolta tallista Lennon vierestä, ja Pieta kirjoitti sen nimenkin tänään möllötyskavereihin. Nimeä ei ole vielä päätetty, mutta koska tuo pikkurimpula on niin rohkea ja utelias, minä ainakin kutsun sitä Tuituksi niin kauan että sillä on oma, ihan oikea nimi. Voin kertoa, että vaikka edelleen Hali on maailman komein hevonen minun mielestäni, en ole koskaan nähnyt mitään söpömpää kuin Lennon pikkutamma!

Paluu tauolta tapahtui myös nyt. Uutta energiaa löytyy vihdoin tarpeeksi päiväkirjan kirjoitteluun, joskaan enää en välttämättä aivan joka päivä kerkiä raapustelemaan. Piikevän pyörittäminen on hyvin raskasta välillä, kun hevosia on järkyttävä määrä ja tuntilaisia ramppaa päivittäin. No, tulemme me Pietan, Edwardin ja hoitajien kanssa ainakin toimeen vielä!

04. huhtikuuta 2009 - Nopea kuukausikatsaus

Käsi on hyvä, ja Pave samaten. Edward on joutunut Pietan kavereiksi hiiteille ja Sannakin on auttanut, minusta kun ei tällaisena siipirikkona siihen ole ollut. Viimeaikoina olen toki ajanut hevosia entiseen malliin, eikä tässä ole enää mitään hätää. Hoitajatkin ovat tehneet comebackin, joka tarkoittaa työmäärän huomattavaa pienenemistä minulla, Edwardilla ja Pietalla, sekä tiheämpään tahtiin kahviostoksilla ravaamista.

Ravihevosten kilpakalenteri on pahasti päivittämättä - melkein kahden kuukauden tulokset lisäämättä - mutta kyllä sen ehtii. Pieta taas on saanut vihdoinkin saanut Edwardin taivuteltua uuteen kilpahevoseen, mutta koira taitaa nyt jäädä saamatta Kissakatti Lissua tai pentuja kukaan ei ole hakenut, mutta ilmoitus on poistettu kauppojen ilmoitustauluilta. Huomenna Edward nyt sitten vie sinne sellaisen lapun, että Piikevän Lissun pennut annetaan hyvään kotiin.

07. maaliskuuta 2009 - Jumpen ilmoitus päiväkirjatauosta

Täten virallisesti ilmoitan päiväkirja-asioiden jäävän pitkälle tauolle. Palaan asiaan viimeistään kuukauden kuluttua, mutta siihen asti parantelen ääliö-Paven murtamaa oikeaa kättäni. Kirjoitan nytkin vasemmallani, enkä ole kovin hyvä tässä.

06. maaliskuuta 2009 - Pieta ja Pave shoppailemassa

Pieta lähti Paven kanssa ratsastamaan aamuvarhaisella kohti kylän keskustaa. Matkahan on pari kilometriä pitkä, ja lähes koko matkan kaukana isoista autoteistä, joten en olettanutkaan muuta kuin hyvää menestystä. Sieltä se kaksikko sitten tuli takaisin jonkin ajan kuluttua, kun olin sopivasti karsinat siivonnut, ja Pieta hihitteli itsekseen. Sanoi muistelevansa teiniporukan ilmettä, kun pyysi pitämään ratsoa sen aikaa että hän itse ehtisi käymään kioskilla ostamassa jotain hyvää itselleen. Oli tyttöporukka ollut aivan jäykkää vielä Pietan palatessakin ja ojentanut hevosen ohjia takaisin epäilevän näköissenä.

Mutta käydäksemme nopeasti läpi tärkeämpiä asiota, Lento voi hyvin. Samon Lissu on saanut lihotettua itsensä ja pennutkin ovat terveitä.

05. maaliskuuta 2009 - Harrin kissa

Lissusta tuli Harrin kissa. Aamulla kun tulin tallille siivoamaan, Lissu oli maukumassa pentujensa luona lisää ruokaa, mutta syötyään se hävisi mystisesti. Lähdin tallin puolelle kottikärryineni, ja siellähän se katti istui Harrin karsinan edessä ja maukui. Raotin ovea, ja Lissu-mamma pujahti sisään ja hieroi itseään kehräten yllättävän rauhallisesti suhtautuvan Harrin jalkoihin ja sen jälkeen antoi ratsun nuuhkaista itseään. Tämän jälkeen Lissu lähti lönköttämään takaisin kohti hoitajien huonetta ja pentujaan.

Normaalejen puuhieni lomassa ehdin silloin tällöin katsoa ympärilleni. Jos Lissu ei ole syömässä tai hoitamassa pentujaan, se on aina Harrin kanssa. Ratsu antaa kissan istua selässään haassa ja mirri osaa varoa kynsiensä joutumista liian tiiviiseen kosketukseen Harrin nahan kanssa. Olen varma, että Lissu on ollut ennenkin hevosten kanssa tekemisissä.

04. maaliskuuta 2009 - Iltaohjelma

Me Edwardin kanssa tässä illalla vain vähän kiusasimme Pietaa ja nainen sitten suuttui ja lähti ulos. Pian tallikämpän ikkunasta näkyi, kuinka hän harjasi Hunkkia äkäisin vedoin. Pian ratsu oli valmis - mutta mitä varten? Satulaa ei ollut, eikä suitsiakaan, riimu vain ja Pieta ponnisti ruunan selkään tallipihalta. Oli siinä pakko tyrskähtää kun nainen ratsastui maastopolkuja kohti niin arvokkaana kuin pystyi takkuisessa kampauksessaan, vanhassa kypärässään ja satuloimattomalla ratsullaan.

Jo vartin päästä Hunkki ja Pieta ravasivat takaisin tallin pihaan ja viimeksi mainittu huitoi minua ja Edwardia ulos. Kiltisti jolkotimme portaat alas Rouva Kiiskelä seuranamme, ja Pieta kertoi loistoideansa. Nyt mennään porukalla maastoon viettämään vapaailtaa, ilman satulaa! Suunnitelmassa oli lievästi sanoen pieni aukko: minä olen ratsastanut kerran elämässäni tätä ennen ja sekin tapahtui Pietan pakottamana viime kesänä. Kieltäydyin tällä kertaa kunniasta, mutta Edward innostui ja haki Kati-tamman ulos. Sillä välin kun ratsastuksenopettaja harjasi ratsuaan, Pieta ravasi Pekillä rinkiä kentällä.

Niin ne kaksi lähtivät ja minä jäin talliin. Oli hiljaista, kun hevoset rouskuttivat heiniään, tunnit olivat ohi ja hoitajat ties missä. Päätin aikani kuluksi heitellä alas ylisiltä muutaman heinäpaalin. Kiipesin ylös, ja voi mitä siellä heinäkasassa sitten olikaan!

Vieras kissaemo imetti neljää pulskaa pentuaan. Piikevän katti se ei todellakaan ollut, mutta ilmeisesti jonkin aikaa hiirillä elänyt. Emorassu oli laiha kuin luuranko, mutta pikkupennut hyvässä kunnossa. Ilmeisesti niistäkin muutama oli kuollut jo aikaisemmin, mutta nämä edes olivat terveitä. Otin kaikki viisi kissaa mukaani. Olin varautunut ilkeisiin raapaisuihin, mutta emokissa katseli levollisena kun nostelin pienet kissanpennut takkini sisään ja kehräsi väsyneesti kun viimein nostin sen itsensä syliini.

Kun Pieta ja Edward palasivat, silittelin hoitajien huoneessa yhtä nukkuvista poikasista. Emokissa makasi kylläisenä sohvalla ja Nöpö katseli sitä tuimasti. Tallin omistaja kumartui hiljaa katsomaan emokissaa, mutta Edward kiskoi kirjahyllystä kannettavan tietokoneen ja alkoi naputella ilmoitusta löytyneestä kissasta. Emme puhuneet mitään. Edward rikkoi hiljaisuuden lähtiessään viemään ilmoitusta kaupan ovelle. Hän katsoi Pietaa ja pyysi anteeksi etukäteen, että hänen takiaan emokissa palaisi oikeaan kotiinsa.

Vaikka kissan jääminen ei ole ollenkaan todennäköistä, annoimme sille nimeksi Lissu.

03. maaliskuuta 2009 - Lennolla on paha olo

Jos hevonen voisi näyttää kalpealta ja vihertää, Lento olisi tehnyt niin tänä aamuna. Se oli ressukka uupunut ja jotenkin nihkeä, aivan kuin olisi ollut kaksi tuntia yhteen painoon tunneilla kuumana kesäpäivänä ja kukaan ei olisi muistanut edes juottaa sitä välillä. Edward kutsui Salovaaran Maijun sitä katsomaan. Ilme oli niin huolestunut, että minäkin säikähdin niin pahasti, että meinasin unohtaa aamukahvinikin. Lopulta Edward suostutteli minut Pietan kanssa siivoamaan karsinoita. Hän itse lähti pitämään tuntia jotta Maiju saisi rauhassa tutkia tammaa.

Noin puolen tunnin päästä hän ilmestyi hieman hymyillen meidän luoksemme käytävän toiseen päähän. Lennolla ei ole nyt mitään hätää, mutta sitä pitää tarkkailla vieläkin paremmin ja ilmoittaa heti, jos jotain ihmeellistä ilmenee. Hoitajien ilmoitustaululle lisättiin asiasta neonvärinen, iso lappu.

02. maaliskuuta 2009 - Pirpalle ystävä?

Kohta on aika koiranpennuille, ja ihan kuin minulla ei tarpeeksi hommaa muutenkin olisi, Pieta päätti että olisi hyvä idea ottaa toinen koira Pirpan kaveriksi. Yritän vielä jarrutella lopullista päätöstä kaikin voimin, ja onneksi Edwadkin on sitä mieltä että uusi kissa olisi parempi vaihtoehto, mutta en tiedä voinko kääntää Pietan pään enää. Minullehan se piski päiviksi jäisi kuitenkin, noilla kummallakin kun on muka liikaa töitä. Illat ne sitten sitä hellisivät kun se olisi jo juossut itsensä väsyksiin minun kustannuksellani pilaillen. Kehuisivat hyväksi koiraksi.

On ollut aika lailla autiota hoitajarintamalla nyt viimeaikoina. Naapurin likat ovat auttaneet harjaamalla Tinkaa, mutta suoraansanoen heistä on välillä enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta koettakaamme selviytyä tästä.

01. maaliskuuta 2009 - Nopeaa tilannekartoitusta

Lennon varsominen, Halin treenaus, Nean ihmeelliset temput, Yuukin rähinä ja kaikki muu pienempi toiminta. Miten ihmeessä minä ehdin kaiken, nyt kun tallin omistajakin on ihanan ratsastuksenopettajansa kanssa niin jumissa jossain, että työpanos on vain puolet normaalista!

01. helmikuuta 2009 - Pavehetkiä

Minullahan sitä aina töitä riittää, mutta Pieta painui Paven kanssa maastoon siivottuaan puoli karsinaa. Uhkailin Edwardin suurin piirtein aseen kanssa auttamaan, ja onneksi ukko rohkeni tarttua talikkoon ja lapata lantaa kärryyn. Talli tuli siistiksi ja Edward lähti kaupunkiin, kuulemma ruokakauppaan. Käytin siinä sitten aikaani satulahuonetta järjestellen: tuntilaiset kun päästetään aina sorkkumaan sinne, niin ei voi olettaakaan että mikään pysyy omalla paikallaan.

Kahden tunnin päästä Pietan lähdöstä laukkasi pihaan vaahtoava, ilmeisesti jo pitkään juossut Pave, ihan yksinään. Millä minä sen kiinni saisin, se kun pelkää meitä miehiä niin kovasti, eikä naapurin pikkutyttöjäkään voisi tähän sotkea, iso äkäinen ori kun oli kyseessä. Soitin Pietalle, joka onneksi oli kerrankin muistanut kännykkänsä, eikä ollut kaukana.

Viisitoista minuuttia myöhemmin Pave oli loimitettuna karsinassaan ja äkäinen tallinomistaja joi kahvia tallikämpässä. Selityskään tapahtuneelle ei ollut ihmeellinen: kunnon laukkapätkä, jonka loppuvaiheilla ori oli innostunut liikaa ja lähtenyt omin päin. Pieta oli uskaltautunut menemään liian kovaa vauhtia ilman satulaa.

28. tammikuuta 2009 - Intiaanejen paluu

Pirppahan se on viime kesänä intiaaniksi kastettu, kuten päiväkirjaani seurailleet tietävät. Tänä päivänä intiaanikoira palasi. Se juoksi vastaani puoliltapäivin pari isoa pääsiäissulkaa pannassaan ja ilmeisesti hiilellä tehdyt raidat poskillaan. Hurja inkkarimme ryntäsi räksyttäen Edwardin luo ja aikansa miestä vasten hypittyään katosi näkyvistä. Kävelin kurkistamaan ovesta ja urhea inkkarimme saalisti puhvelia - eli siis Pavea - ja suunnitelma oli ilmeisesti tappaa tämä iso puhveli huutamalla se hengiltä.

Asiasta ei enää puhuttu ja päivä jatkui normaaliin tapaan. Minä siivosin tallissa, Sampo kengitti muutaman elukan, Pirppa nukkui vintillä ja Edward ja Pieta pitivät vuoron perään tunteja. Kellon tullessa seitsemään, päätti Pieta ratsastaa Pavella aivan huvikseen, pitkästä aikaa. Jahdattu oriraukka ei jaksanut mennä kuten emäntä halusi, ja huudothan se olisi saanut ellen olisi vaivautunut selittämään päivän puhvelirallia vaihe vaiheelta aiheesta liikaa kiinnostuneelle Pietalle.

Mysteeriksi jäi, kuka oli se taitaava maskeeraaja, joka naamioi Pirpan.

27. tammikuuta 2009 - Vanhoja sitä vain saa kiusata

Hah hah haa, olipas loistovitsi piilottaa Halin valjaat. Ilmeestä jo näin että Pieta on järjestänyt tämän ihanan etsimisoperaation minulle, juuri hiittipäivänä. Minähän hain niitä hemmetin valjaita kaksi kokonaista tuntia pitämättä välissä edes kahvitaukoa. Arvatkaapas missä ne olivat?

No jostain kumman syystä ne roikkuivat tallikäytävän keskivaiheilla katossa. Hmh. Hiitti ainakin meni hyvin kun kiukussa ajoin, ensin Halilla ja sitten Paukkeella. Täytyy tähän väliin mainita, että kumpikin on juossut ennätyksiään rikki, Hali kaksin kappalein. Palautin hiitin jälkeen kummankin orin vuorollaan talliin odottamaan puunausta.

Seuraava ongelma tuli aika puskista. En löydä mistään Gloryn satulaa, ja se olisi aika pakko kohta nyt saada takaisin. Tamma lainaa väliaikaisesti Lennon satulaa, mutta se ei ole ihan hyvä, ja pelkään että ainoa kunnollinen talutusratsumme joutuu lomalle selkäkivun takia, nyt kun Lentokin on jo mammalomalla. Löytääkö joku Gloryn satulan, siitä on luvassa löytöpalkkio.

Mainitsen vielä siitä, että tallipoppoosta ne (Edward myös, älä yritäkään luistaa sinä laiskamato!!) jotka ratsastaisivat vaikkapa kerran tai kahdesti viikossa Pekillä mukana alkeistunneilla, saisivat ekstrapalkkaa. Pieta ei ilmeisesti ole vieläkään saanut kenellekään sanottua asiasta.

26. tammikuuta 2009 - Onnea, Edward!

Ratsastuksenopettajamme Edward täytti tänään 21 vuotta. Se tarkoittaa Pietalta lahjaa Edwardille ja sitten myöhemmässä vaiheessa miehen kuljeskelua nokka pystyssä kaupungilla uudet farkut yllään, tai jotain muuta vastaavaa.

Ihan Edwardin suuren päivän kunniaksi, heh heh, ajoin hiitin Lotalla ja Nealla. Nuoriksi hevosiksi ne kaksi menevät hyvin, mutta ainakin Lotan tapauksessa odotin jo tässä vaiheessa parempia aikoja. Hmh. Kohta tulee ajankohtaiseksi asiaksi hankkia jälleen uusia ravureita, kun tuo nuoriso tuosta kasvaa. Alan kohta vakavasti harkita siirtymistä Pietan puolueeseen tallin hallituksessa. Siihen puolueeseen, joka äänestää tallin laajentamista, hevoskannan kartuttamista ja neljää kahvitaukoa päivässä kahden sijasta. Edward on oppositio.

25. tammikuuta 2009 - Hiittikierros alulle

Eipäs tänään kummempia. Ajoin hiitin Jonnalla ja menin hiljempaa Nätillä. Oikeastaan ainoa eriskummallinen asia on se, että Pieta ei ole vieläkään raivostunut Edwardiin.

Oli miten oli, Piikevä käy ahtaaksi. Tunteja on niin paljon enemmän, että taitavilla ratsastajilla menevät ratsut, varsinkin Okku ja Harri ovat todella väsyneitä. Tappelin kummallekin kolmen päivän täyden loman ja huomasin senaikaisen rääkin kohteeksi joutuvan sitten korvaamaan Paven ja Pekin. Sitten vasta tajusin että Peki ei muuten enää olekaan varsa ja - hupsista - se siirtyy ihan muutamien kuukausien päästä kokonaan tuntikäyttöön. Kyllähän sen nytkin menee, korvaten muita hevosia ja pienissä ryhmissä, mutta sen tuntihevoskoulutuksen viimeistelyllä onkin jo ihan kiire.

Mainitsin Pekistä Pietalle, joka ihmetyksekseni otti asian heti hoitaakseen. Hän päätti ehdottaa alkeiskurssin selvittäneille, että ratsastaisivat muiden alkeistunneilla Pekillä olematta kuitenkaan tiellä tai vaatimatta erityishuomiota tamman kanssa. Saisivat ilmaisia tunteja ja ratsastaa hienolla ratsulla.

24. tammikuuta 2009 - Unelmatyö

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa pidettävän täysin englanninkielistä ratsastustuntia. Tallin omistaja Pieta oli ilmeisesti puhunut aikaisemmin viikolla ympäri entiset ratsastuksen harrastajat, jotka ovat tänne pieneen kyläämme muuttaneet mistä lie jo muutamia vuosia sitten. Kertoi, että ei tarvitsisi suomenkielistä hevossanastoakaan osata, Piikevän ratsastuksenopettan äidinkieli kun sattuu olemaan englanti. No, niin siinä kävi että tämä porukka, neljä naista ja kolme miestä, ratsasti tänään tunnit kahdessa ryhmässä Piikevän kentällä Edwardinb valvovien silmien alla. Ensimmäinen tunti oli estetunti kahdelle konkarille, molemmat miehiä, ja ratsuina toimivat Harri ja Hunkki. Seuraavaksi kenttää kuluttivat Harrin ja Hunkin kavioiden lisäksi myös Okun, Pekin ja Gloryn jalat, tällä kertaa ihan ilman esteitä.

Pietan mielestä tuollaiset asiakkaat ovat loistavia: hevoset, varsinkin Glory, nauttivat päästessään vaihteeksi taitavien ratsastajien käsittelyyn, pois alkeistunneilta. Myös Edward on tyytyväinen saadessaan hylätä hetkeksi vaikean suomen kielen pois. Minulle asia on se ja sama niin kauan kuin kukaan ei tule häiritsemään työtäni.

23. tammikuuta 2009 - Lento eristysselliin

Pietaa takareiteen potkaissut Lento päätyi nyt sitten kaltereiden taakse isoimpaan karsinaan. Päivisin neiti tarhailee perimmäisessä tarhassa ihan yksin, eikä sitä pidä mennä taputtelemaan, jos ei ole siihen jo aikaisemmin tutustunut hyvin. Tamma on nyt oman hoitajansa ja Pietan käsiteltävänä siihen asti, että pikkuvarsa syntyy. Pettyneille alkeisratsastajille, joiden suosikki Lento on, tulee vakuutella että tamma muuttuu omaksi leppoisaksi itsekseen taas pian, niin kuin se tulee tekemäänkin. Rouva palaa tunneille vasta varsan ollessa noin puolivuotias, ja silloinkin se menee yhden tunnin kerrallaan. Täysipäiväinen tuntikäyttö alkaa hitaasti ja rauhallisesti vasta varsan vieroittamisen jälkeen. Hoitaja saa erityisluvan ratsastaa rauhallista tahtia varsa mukanaan siinä vaiheessa kuin pikkuisen jalat ovat tarpeeksi vahvat esimerkiksi lyhyisiin maastolenkkeihin.

22. tammikuuta 2009 - Sampo, Pirpan idoli

Pirppa on nyt viimein ymmärtänyt aloittaa sen jokaisen koiran suosikkiharrastuksen: kavionpalojen syömisen. Se tulee niistä sen verran kipeiksi, että kyllä, koira pitää juosta kiinni ja sen suu pitää tyhjätä jos se on käynyt kaivamassa roskiksesta kaviota. Sampolle on informoitu asiasta - mutta Pirppa roikkuu edelleen miehen perässä, vaikka ei tätä suosikkiherkkuaan enää saakaan pihistettyä. Hoitajatkin voisivat olla niin ystävällisiä, että huijaisivat Pirppa-rotan vaikka tyhjään karsinaan ulvomaan niin kauaksi että Sampo saa työnsä tehtyä.

21. tammikuuta 2008 - Paluu arkeen, osa 2

Kiitos sille korkeammalle voimalle, joka ohjasi hevosenhoitajat Piikevään ja antoi heille kädet joilla pidellä talikkoa ja raahata kottikärryjä. En varmaankaan selviäisi yksin enää. Siinä vaiheessa kun lämminveristen, Paven, Pekin, Rain ja Harrin karsina on siivottu, olisin epätoivoinen, jos edessä olisivat vielä esimerkiksi Yuukin sotkut tai Halin ympäriinsä levitellyt jätökset. Noh, mielummin minä lappaan täällä lantaa selkä jomottaen kuin istuskelen tallikämpässä kun Pieta ja Edward sattuvat rasittavalle kimitystuulelle.

20. tammikuuta 2008 - Halin kuppaus

En ole mikään hevoshieroja, mutta olen silti hieronut Halia kauan tänään. Ori kipeyttää isoimmat lihaksensa usein ja voimakkaasti. Syynä on kova treeni ja yhtäkkiset raveissa juostut pätkät. Kummatkin ovat välttämättömiä, ja ítse asiassa lihasten pieni kipeytyminen kertoo kehittymisestä. Ei ole mukavaa katsoa kuinka ravuri kävelee yrittäen välttää kaikkia ylimääräisiä liikkeitä.

Puhuin Pietalle, joka soitteli läpi kaikki hevoshierojat - mutta ensimmäinen vapaa ajankohta Halia varten olisi vasta ensi kuussa. Eipä voi muuta kuin opettaa se ori siihen että sen jalat venytellään joka ikisen treenin ja lähdön jälkeen ja sen kyljet, kaula ja selkä hierotaan samalla kertaa. Aikaa menee tuhottomasti, mutta nuo hoitajat onnistuvat aina löytämään jostain energiaa ja kuromaan tehovauhdilla takaisin jokaisen menetetyn sekunnin...

Hoitajista puheenollen, olen tässä nyt aamupäivällä Halia hieroessani koettanut päättää että mitä näin keväällä haluttaisiin tehdä. Kelpaisikohan ajelu isoilla kärryillä kylän keskustaan jäätelöä ostamaan, vai olisikohan parempi se, että lähdetään seuraaviin raveihin koko porukan voimalla? Tai pitäisivätkähän ratsujen hoitajat eri asioista kuin ravureiden? Vai pidänkö suuni kiinni ja ideat sisälläni?

19. tammikuuta 2009 - Jumpen paluu

Olen pitänyt lomaa päiväkirjahommista ilmoittamatta etukäteen. Olin tosiaan sukulaisteni luona, siellä on sattunut ikävä tapaus, josta en halua puhua vielä. Päiväkirjastani ei olisi ollut hyötyä, vaikka olisin muistanutkin sen ottaa, koska Piikevän asioista olen ollut aika ulalla kuukauden. Naapurin tyttölapset ehtivät jo kysymään olenko kuollut pois, mutta heh, onneksi en vielä.

Paljon on siis tapahtunut kun olen ollut poissa. Ihan ensimmäinen suuri juttu jonka kuulin (tai oikeastaan näin), oli se, että Pieta ja Edward ovat keksineet tuhota tallin tulevaisuuden. He seurustelevat siis nykyään, ja yhdessä vaikuttavat hysteerisiltä teineiltä, vaikka kumpikin(, jopa Pieta) on järkevöitynyt ihmismäiseksi kun ovat erikseen. Enää ei ole sukkashowta eikä Edwardin tulkkausongelmia.

Sitten minä olen tuon Halin kilpakalenteria katsonut, ja alan paisua ylpeydestä niin että poksahdan vielä jonain päivänä. Ei se enää minun ansiotani ole, mutta otan silti kunnian pohjakunnon luomisesta ja perusteellisesta ajokoulutuksesta. Ratsutreeni ja oma hoitaja ovat aivan selvästi olleet Halille tähän asti se paras juttu, ja nuoresta raa'asta hevosesta on kehittynyt ihan täysin oikea ravuri.

Paukekin on kokeillut oikeita raveja Pietan kanssa, ja ihan hyvin on kuulemma mennyt vaikka ennätys ei olekaan häävi edes kolmivuotiaalle, taitamattomalle orille. Ainakin se on pysynyt nahoissaan, eikä järjestänyt kohtausta, kuten pelkäsin etukäteen. Itse asiassa taisin lyödä siitä vetoakin, ja olen sata euroa köyhempi mies jos Pieta muistaa uudelleen tämän pienen erehdykseni.

Lennosta on tullut levoton. Rauhallinen tamma saattaa yhtäkkiä näykkäistä, eikä se antaisi enää millään nousta selkäänsä. Tunneiltahan rouva on jäänyt pois jo iät ajat sitten, mutta kyllä se vielä lähtiessäni käyntiä meni Pietan ja naapurin likkojen kanssa satulatta. Ehkä se haistaa kevään ja tietää että pian on aina pienen varsan tulla maailmaan. Toivoisin niin, että tämä tuleva varsa olisi tamma. Haluaisin, että se näyttäisi Lennolta... Nimestä on puhuttu, ja Piikevän kasvattajanimeksi valittiin Kevään, toisinsanoen nimiehdotuksia tammavarsaa varten ovat muunmuassa Kevään Balladi ja Kevään Melodia. Orivarsaa varten mietityt nimet ovat paljon, noh, rankempia, jos niin voi sanoa.

15. tammikuuta 2009 - Yuukin paluu

Kisat olivat aamulla, kisat ovat ohitse. Yuuki lähti loilottavan Pietan matkaan ja tuli takaisin sinivalkoinen ruusuke suitsissaan. Se oli voittanut luokkansa kouluratsastuksesta ja ansaitsi todellakin koko tallipoppoon taputukset kaulalleen. Pieta oli kaikista ylpein ja jaksoi monesti esitellä minulle Yuukin uutta ruusuketta ja hienoa pokaalia. Hän on myös nyt sitten onnistunut tilaamaan orille valkoisen satulahuovan, johon on kirjailtu kullalla Yuukin koko nimi.

14. tammikuuta 2009 - Stressaava kouluratsastus

Huomenna ovat Yuukin kilpailut, ensimmäiset tänä vuonna. Itse asiassa ensimmäiset kouluratsastuskilpailut ikinä. Pieta odottaa paljon, onhan hän viimeaikoina suostunut jopa kuuntelemaan Edwardin ohjeita ratsastuksen suhteen. Minä se tunnun täällä olemaan ainoa maanpinnalla ja töissä, ratsastustuntejakin on peruttu teknisistä syistä. Ensiviikolla alkaa onneksi Piikevän normaali pyöritys.

13. tammikuuta 2009 - Metsätreenit

Oli kyllä kieltämättä rentouttava päivä. Lähdin ajamaan Pauketta maastoon koppakärryillä. Tarkoitus oli mennä yksin, mutta sainkin mukaan Edwardin Harrilla ja Pietan Yuukilla. Tuli siinä sitten juteltua mukavasti, Pirppakin viipotti välillä perässä ja istui välillä koppakärryissäni.

12. tammikuuta 2009 - Koulutreeni Sannalla

Yuukin kisat lähestyvät ja Pietaan hävisi jo varhain Yuukin kanssa Sannalle harjoittelemaan rataansa. Sanoi tarvitsevansa naisen seuraa kun ei enää jaksa Edwardin kanssa kaksi kuhertelemista. Minua se ei maininnut ollenkaan. Ruokimme sitten tuon pojanklopin kanssa kaksin hevoset ja liikutimme ensihätiin Harrin, Rain, Halin ja Pekin. Illalla Pieta palasi väsyneenä ja hoipperoi suoraan nukkumaan. Yuukikin jäi Edwardin hoitoon

12. tammikuuta 2009 - Koulutreeni kentällä

Olen siivonnut, olen liikuttanut Nean, Halin ja Lotan, olen korjannut takatarhan aidan - ja koko sen ajan Pieta on ratsastanut Yuukilla kentällä Edwardibn huutaessa ohjeita. Kisat stressaavat, näemmä...

10. tammikuuta 2009 - Yuuki, sotaratsu

Yuuki ilmoitettiin tänään elämänsä ensimmäisiin koulukisoihin. Ne ovat kylläkin hyvin pienet ja jo viidestoista päivä, mutta tunnelma muuttui kertaheitolla. Joulumurjotus ohitettiin sekunnissa ja kaikki ovat täysin hereillä. Itseäni ei kiinnosta se sijoitus niin kovasti, mutta omakin olo on hieman viritetyn tuntuinen.

Talven viimeinen rekiajelukin on nyt ohi. Lunta on niin säälittävän vähän, että pesin tuon reen varastoon ja otin enemmän kärryjä esiin.

09. tammikuuta 2009 - Tavallista tuntishowta

Alan puutua. Tapahtumat puuttuvat. Tämä on kuin unessakävelyä. Yleensä päivissä on jotain yllättävää, mutta tämä on ollut kerrassaan tylsää nyt viimeiset 24 tuntia. Näin tyyntä täytyy seurata joko jotain todella hauskaa tai sitten jonkinlainen (todennäköisesti Pietan ja Edwardin yhteistoiminnan aiheuttama) suuri katastrofi.

08. tammikuuta 2009 - Villasukkatehdas

Huomasin järkyttävän tosiasian. Pieta ja Edward eivät osaa kutoa. Kumpainenkaan. Minä, iso mies, osaan, mutta tuo nuoriso ei. Laitoin lapset siis opettelemaan kutomista tallivintille. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, minulla on kahdet villasukat lisää pian.

07 tammikuuta 2009 - Toinen lomapäivä

Nuo kaksi raatavat, mutta minä olen lomalla vielä tänään. Loistavaa.

06. tammikuuta 2009 - Lomapäivä

Vaikka joulu on nyt sitten ohi (ja Pieta murjottaa sen takia), on mukavaa viettää loppiaista, se kun on lomapäivä myös tuntihommista. Palkka juoksee silti, koska edelleen työnkuvaani kuuluu myös tallin siivoaminen ja hevosten liikuttaminen. Lottaa en viitsinyt ajaa tänään, koska se on vänkyröinyt viimeaikoina, niin sitten vain liinasin sen.

Pieta on sitä mieltä, että kolmivuotiaat ravurit tulee ratsuttaa kunnolla tästä eteenpäin, niinpä lämminverisetkin ovat tulevaisuudessa tuomittuja kantamaan selässään ihmisiä silloin tällöin. No vakavissaan ottaen se on vain hyvä asia, ratsastus kehittää niiden takajalkoja ja selkälihaksia ja parantaa vauhtia.

05. tammikuuta 2009 - Kiire

Huomenna on lomapäivä, mutta nyt on niin uskomaton kiire ettei ehtisi enää edes kirjoittamaan. Lopetan tähän ja kerron huomispäivästä paremmin.

04. tammikuuta 2009 - Lapset, lapset...

Pauke tänään hieman ohjaili Halia. Katselin aidalla, kun tämä ensimmäiseksi mainittu otti tarhakaverinsa naruriimusta kiinni hampaillaan ja talutti sitten toista oria ympäri hakaa kuin paraskin esittelijä hevoskaupassa. Muuta kummaa ei tapahtunut, mutta mukavia kuvia tallin albumiin kyllä tuli.

03. tammikuuta 2009 - Gloryharrastelua

Kaikkea sitä tapahtuu kun on vain tyhmä vanha ukko ja tuppautuu väkisin tallin vintille, kun siellä on marttakerhon kokous. Marttakerhoon siis kuuluu mieshuoliaan kertova Sanna, kuoliaaksi tylsistyvä Pieta ja sohvalla nukkuva Edward. Kuinkas siinä kävikään?

Olin ollut huoneessa vartin kun Pieta sai (taas yhden) kuningasajatuksen ja pomppasi Edward-ressukan vatsan päälle koko neljänkymmenenviiden kilon painollaan. Miesrukka heräsi valittaen ja tallin omistaja alkoi välittömästi suostutella häntä ratsastamaan Glorylla - yhdessä Sannan ja Pietan itsensä kanssa.

Muodostelma Pieta-Sanna-Edward-Glory katosi metsään. En todellakaan ollut huolissani, kolme aikuista ihmistä nyt pärjää hevosen kanssa vaikka älytaso onkin paikoitellen hyvin alhainen. Silti sain tunnin päästä puhelinsoiton - Jumpe heti Sannan luo, on ongelma. Tottakai kaasuttelin vanhalla jeepillä Sannan talon pihaan ja siellä ne olivat hyvissä voimissaan.

Niiden ongelma oli se, että ne halusivat kokeilla nelistään ratsastamista kun kolmisin oli sujunut niin hyvin. Kieltäydyin kunniasta, nytkin hevosraukan selässä oli (käynnissä tosin ja Glorykin on iso ja vahva) 45-kiloinen Pieta, pari kiloa painavampi Edward ja hänen kanssaan samanpainoinen Sanna. Kauhea metelihän siitä nousi, kun näin riistin lapsilta leikit, mutta huomiseksi leppyvät kuitenkin.

02. tammikuuta 2009 - Piikevän monet kummallisuudet

Eihän kukaan meistä pidä Piikevän henkiökuntaa kovin terveenä, mutta tämä on kieltämättä ennätys. Aamulla trio Pieta, Edward ja Pauke hoilottivat tallia siivotessaan Neuvostoliiton kansallislaulua suomeksi. Tai Pauke ei laulanut eikä siivonnut, oli arestissa karsinasaan huonon käytöksen vuoksi ja hirnui haikeasti Halin ja muiden kavereiden perään.

Sitten kiinnostavampi aihe - Jumalauta Julia täyttää tänä vuonna kaksi. Niin, se siis tarkoittaa koulutusta ajolle.

01. tammikuuta 2009 - Uusi vuosi, uusi kirja

Ja näin tuhrimme uuden päiväkirjani ensimmäisen sivun musteella. Vanha ei ole hävinnyt, ei hätää, se löytyy tallivintiltä. Uudenvuodenlupausta en tehnyt, koska lupasin kaksikymppisenä, etten enää koskaan lupaa mitään.

Hyvin ne hevoset siitä kaikesta paukkeesta selvisivät, mitä raketit nyt aiheuttavat ja jopa baari-iltaa viettäneet Edward ja Pieta ovat hereillä särkylääkkeen voimalla. Minulla on sellainen kutina, että täällä tallilla on nyt jollain erittäin iso luuranko kaapissa - etsikäämme se tämän vuoden aikana!

Kaikki materiaali tällä sivulla on Piikevän omaisuutta