Älkääs muuten kertoko isäntäväelle, että minä olen täällä käynyt hieman turinoimassa. Kumpikaan kun ei tiedä, että osaan käyttää tietokoneita kuin omia tassujani. Ihmetyttää tosin, mistä nuo ihmisenroikaleet ovat saaneet päähänsä nimetä tämän ihme ohjaimen *hiireksi*. Se kun ei muistuta hiirtä ollenkaan. Eihän siitä mene edes hampaat läpi, hemmetti vieköön! Hiirien ja päästäisten lisäksi saatan varsinkin näin talvisin tehdä sissihyökkäyksiä pihan lintulaudan luona. Siitäkös emäntä suuttuu. Miksi? Miksi minä en saisi muka olla poliisi ja ottaa rosvoja kiinni, jotka aikovat syödä isännän ulos ripustaman lyhteen? On siinä muuten kumma tapa... Laittaa nyt kauranlyhteitä ulos kaikkien pikkuisten ja isompien tiaisten uhriksi. Minä teen vain työtäni puolustaakseni omaa kotiani ja isäntäväkeä, varsinkin kun nuo pihan vahtikoirat ummistavat silmänsä pikkurikollisten touhuilta ihan tuosta noin vaan. Kun oikeus ei tapahdu, on oikeuden puolesta puhujien pakko ottaa oikeus omiin tassuihinsa hoidettavaksi.

Eilen pihalla tapahtui muuten melkoinen tapahtuma, kun emäntä yritti valjastaa nuorta Keijo -oriita luokkivaljaisiin, ja opettaa reen ajoon. Siitäkös nuori ravuri ei tykännyt lainkaan. Keijo pukitti jo alusta alkaen hurjan lailla pihassa, niin että lumi lensi monen metrin korkeuteen ja leijaili hiljalleen hangen päälle. Kun myöhemmin tallissa tiedustelin hevoselta syytä tällaiseen, tämä sanoi sen johtuneen huonoista valjaista. Länget eivät kuulemma olleet sopivat, ja eikä luokkikaan sopinut lainkaan oriille. Johan noilla samoilla valjailla on reen edessä ravaillut suomenhevonen jos toinenkin. Oli se kuitenkin hurjaa katseltavaa, kun päälle kolmivuotias döleravuri riehui valjaissa niin pirusti. Onneksi emäntä ei mennyt reen päälle istumaan, olisi varmaan loppu tullut sillekin reissulle. Sai juuri ja juuri valjaat otettua pois ilman kovaa iskua turvasta, ja näykkäisyä hampaista. Keijo oli muuten tänään ravikisoissa, mutta koska itse en ole ollut kuulolla vielä tuloksista, eivätkä nuo pikkulinnutkaan ole asiasta vielä laulaneet, annan emännän sitten kertoilla tapauksesta, kunhan kerkiää.

Vinkun Vonkuja on ollut tässä jo kolmatta päivää ruunana, kun orhi ruunattiin2. jouluuta. Keskustelin hänenkin kanssaan toissaehtoona asiasta, ja hevonen ei oikein itsekään ymmärtänyt, miksi näin täytyi tehdä. Hyvin on kuulemma toipunut kastraatiosta, ei ole kipuja esiintynyt tai tulehdusta haavassa. Itsekin kun ole *eunukki*, niin ymmärrän hyvin tuoreen ruunan tunteen. Mutta kyllä tuo tuosta vielä helpottaa. Pääasia, että kaveri voi kuitenkin kutakuinkin hyvin tällä hetkellä.
Pikkulinnut ovat myös laulelleet, että tilalle oltaisiin hankkimassa uutta hevosta. Ja mahdollisesti toista kollikissaa. Uudesta koiranpennusta nyt varmaan kaikki tietävätkin jo, sellainen suomenpystykorva-narttu Moon Hallan Haltija , jota sitten kutsutaan Hetaksi. Yh, sanon minä! Johan noita riiviöitä on piha pullollaan, eikä kukaan hoida pihavahdin hommia kunnolla. Mutta ehkä tämä Heta sitten kunnostautuisi tässä hommassa.

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Mitähän silloin mahtaa tapahtua? No enpä taida jäädä ottamaan asiasta sen kummemmin selvää. Huoneen ulkopuolelta kuuluu tuttua puhetta ja askelia, joten minun on aika lähteä tästä omille teilleni. *Seuraavaan turinatuokioon, kun sellaiseen on taas mahdollisuus!*

***
***

Oresama - Agata Jewel
Uskokaa pois. Jos olet vanha tallisohva, kuulet kaikenlaisia juttuja. Olet ensimmäinen ja ainoa, joka kuulee tallipoikien purnaavan töistään ja haukkuvan työnantajaansa. Pystyt lukemaan olkapään yli kun tallimestari kirjoittaa surullisensävyistä päiväkirjatekstiään, jossa kertoo rakastuneensa epätoivoisesti. Katsot pienten tyttöjen piirtelemiä heppakuvia. On vaikeaa olla nauramatta, kun talliporukka kertoo illalla toisilleen noloja mokailujaan. Kaikkein parhaita minun mielestäni ovat kuienkin ne hetket, joina tallinomistaja valmistautuu ratsastuskisoihin.

Minun Oresamani ei paljon hermoile. Lähinnä hän vain makaa tyynyjen kanssa päälläni silmät kiinni ja huutaa kovaan ääneen tallimestarille käskyjä. Pakkaa kengät, siivoa satula, harjaa Agata Jewel. Joskus hän laulaa karmealla äänellään kirosanoja, kuten tänäänkin, joululaulumusiikin tahtiin. Tallimestari kyllä kulkee hermoromahduksen partaalla edestakaisin ja yrittää huutaa työnantajaansa ylös makaamasta ja töihin.

Loppujen lopuksi minä en paljon niistä kisoista ymmärrä. En ole koskaan poistunut tallikämpästä. Minä seison paikallani ja olen vihreä, se riittää. Kilpailut tarkoittavat minulle vain ylimääräistä salakuuntelua, meheviä hermojuoruja ja paljon laulavaa Oresamaa.

***
***

Luokka 3

Kauaa Topi ei tosin saanut nukkua rauhassa, vaan vaivaisen viiden minuutin jälkeen emäntä tuli tökkimään kissaa kylmillä sormillaan ja mutisten itsekseen. Kyllähän Topi tietenkin emäntää puski ystävällisesti käteen ja alkoi kehräämäänkin, kun emäntä ymmärsi rapsuttaa oikeasti paikasta. Mutisten itsekseen emäntä kuitenkin siirtyi pöydän ääreen katsomaan kalenteriaan, istahti hetkeksi ja hyppäsi sitten taas seisomaan ja tuli silittämään Topia.

Päiväunet olivat selkeästikin takanapäin, sillä emäntä hyppi koko ajan kissan ja kaiken muun välillä. Satulan taisi emäntä jossain välissä putsata, mutta sitten taas hän palasi hermostuneesti hymähdellen Topin viereen. Kohta Topi sitten löysikin itsensä emännän sylistä ja matkalla rehuvarastoon. Aihän emäntä tietenkään rehuvarastossa kaukaa viihtynyt, vaan jatkoi matkaansa tarhoille, kävi jokaisen hevosen luona puhelemassa niille, istahti hetkeksi paalin päälle ja meni sitten jääkylmään maneesiin seuraamaan jonkun ratsastusta. Tuhahtaen Topi rimpuili irti emännän otteesta ja kipitti takaisin satulahuoneeseen nukkumaan, kai sitä nyt kaikella oli rajansa: kylmään maneesiin ei kukaan täyspäinen kissa jäänyt norkoilemaan talvipakkasilla!

***
***

Meleni - Freeloader
Nappi hiippaili hiljaa hieman jäisellä maalla haistellen hiiren jälkeensä jättämää hajua. Hajun perusteella Nappi selvästikin saisi hiiren kiinni ennen kuin olisi ruokinnan aika. Vaanien kissa jatkoi matkaansa eikä edes huomannut maaperän muuttumista hiekkaiseksi ja hevosen lähestymistä. Vasta Loerin ravatessa miltei kissan hännän päältä tuo huomasi saapuneensa kentälle, tuonne kaikkien eläinten kidutuskammioon. Nopeasti jolkottaen Nappi siirtyi pois kentältä ja hypääsi sen sijaan Aidan tolpalle istumaan. Hiiri oli varmasti tällä välin ehtinyt kaivautua koloonsa.

Viihdyttääkseen itseään Nappi alkoi seuraamaan ystävänsä Loerin kiusaamista. Ihmiset kun eivät päästäneet hevosia ollenkaan vapaasti juoksentelmaan vaan korkeintaan aidan ympäröimälle alueelle. Mistä tuo johtui, sitä Nappi ei tiennyt.

Hevoset tuntuivat kutienkin jokseeenkin pitävän tästä menetelmästä, tästä kidutuksesta kentällä. Tälläkin hetkellä tosin Loerilla oli kaiken maailman härveleitä vatsansa ja päänsä ympärille kiedottuina, luulisi että tuollaiset vempeleet olisivat kipeitä. Mitään järkeä Loerin työskentelyssäkään ei ollut, hevonenhan loikki yhden ainoan esteen yli ainakin kolme kertaa, kun paljon vähemmällä vaivalla olisi voinut sen kiertää. Suhteellisen usein tapahtui tällaisia ihmeellyyksiä, ja joskus hevoset jopa peruuttelivat ilman mitään syytä! Ihme homma.

Napin nenään tunkeutui pikku hiljaa uuden tulokkaan tuoksu, tallille oli siis sittenkin muuttanut kokonainen hiiriperhe. Komeasti loikaten Nappi syöksyi kentän poikki kohti hajun lähdettä jättäen taakseen pelästyneen ratsastajan ja hevosen.

***
***

Meleni - Deathly Pale
"Mau!" Miuku maukaisi kiukkuisesti emännälleen tämän kiiruhtaessa ohi kantaen vesiämpäreitä aivan piri pintaan lastattuna. Ja juosten. On se ihme homma, että ihmisten tarvitsee aina pari kertaa viikossa harrastaa kuntoilua, eilen emäntä oli stepannut koko päivän istumatta hetkeksikään aloilleen. Kummallisia nuo ihmiset. Mietiskellessään ihmisten kummallisuuksia Miuku tarkasteli samalla turkkinsa kuivuutta ja teki pikaisen pesunkin – ja pelästyi sitten valtavasti, kun jokin kova osui kissaa kipeästi kylkeen.

Pinkoessaan naukuen karkuun Miuku huomasi emäntänsä vain touhuavan harjan kanssa, selvästikin tämä oli unohtanut miten tuota kapistusta oikeasti piti käyttää. Emäntä näes tökki maata parin sentin välein ja vaihteli painoaan jalalta toiselle vilkuillen samalla kelloa. Yht' äkkiä, kuin taikaiskusta, emäntä pinkaisi ulos kuin tuli hännän alla ja tuli samaa vauhtia takaisin kiskoen perässään Palea, herttaista ja rauhallista tammaansa. Seuraavaksi alkoi tuttu eläinrääkkäys: hampaiden tarkastelu, kavioiden nostelu viiteen kertaan, kuumeen mittaaminen ja lopuksi pesu. Vettä! Hyi!

Tässä välissä Miuku pinkoi satulahuonetta kohti, tallin lämpimintä paikkaa etsien. Piakkoin kissa löysikin hyvän asennon koristaan ja alkoi vaipua uneen. Siis alkoi, sillä juuri kun Miuku oli nukahtamaisillaan, ryntäsi emäntä huoneeseen puuskuttaen ja istahti lattialle nahankappaleiden kanssa (taitavat ihmiset kutsua tuota kasaa suitsiksi). Hetken aikaa Miuku piti toista silmäänsä auki tarkkaillen sienen viuhahtelua nahan ympärillä, mutta piakkoin kissa nukahti tyytyväisenä siitä, että aiempien merkkien perusteella se saisi olla rauhassa ja pysyä kuivana koko huomisen päivän emännän lähdettyä jonnekin muutaman hevosen kanssa.

***
***

Oresama - Agata Jewel
Olen tärkeä asia kisoissa. Olen yleensä kiiltävän kirkas ja lepään kunniapaikalla tallikämpän kirjahyllyn keskivaiheilla parhaan vaimoni kanssa. Satun olemaan nimittäin Oresaman vasempaan jalkaan sopiva ratsastussaapas.

Kisapäivän aattona minä saatan hyvinkin haista pahalle ja olla rapainen. Aamuvarhaisella tumma käsi tarttuu minuun ja nostaa minut ja vaimoni alas hyllyltä. Jos sattuu olemaan kouluratsastuspäivä, minuun pudotetaan kaksi kannusta odottelemaan kiinnitystä. Niin ei kuitenkaan käynyt joulukuun yhdeksäntenä vuonna 2008, oli nimittäin estepäivä.

Minut kuljetettiin tallikäytävälle. Olen nahkainen, joten minua ei kastella edes lämpimällä ilmalla. Se on hyvä asia, sillä saisin varmasti nuhan nyt talvisäällä kun tallikin on hyvin viileä. Olisiko hauskaa ratsastaa kilpailuissa vasemmassa jalassaan aivasteleva, niistämistä kaipaava ratsastussaapas, eh? Silti minut on puhdistettava ja sen tekee yleensä joku tallipojista. Tänään sen teki vaalea Markus, joka on itse asiassa ona henkilökohtainen suosikkini. Kuten aina, hän pyyhki minut kitisevän kirkkaaksi kostealla sienellä ja kuivasi sitten vielä hyvin mukavan pehmoisella, valkoisella kankaalla. Katselin sitten Markuksen jalan vieressä kuinka samanlainen kylvetys toistettiin kauniille vaimollenikin.

Kylvetyksen jälkeen me ratsastussaappaat päädymme yleensä varustearkun pohjalle odottelemaan seuraavaa päivää. Minä olen onneksi poikkeus vaimoni kanssa, me saamme olla ulkona. Emme ole litistyneitä ja sen takia olemmekin, köh, hieman järkevämpiä ja henkisesti kypsyneempiä kuin muut ratsastussaappaat. Noh, tallikäytävällä arkun vieressä seisten näkee ja kuulee kaikenlaista. Ei oikein mitään kiinnostavaa, mutta toki minä mielummin hengitän raikasta ilmaa vaimoni vieressä ja katselen ohi ramppaavia hevosia, ihmisiä ja muita alikehittyneitä juttuja, kun makaan arkussa niiden kamalien matkaseuralaisteni kanssa. Esittelen teille arkun sisällöstä kaikkein tärkeimmän.

Tämä on hiuslakka. Hän on mukava mies, mutta kertoo viihtyvänsä paremmin Oresaman kylpyhuoneessa. Hänet poistetaan sieltä aina lyhyilläkin matgkoilla ja otetaan mukaan, emäntämme kun ei mene minnekään ilman häntä. Minä ajattelen, että syynä on se, että hiuslakka sotkisi koko talon ja söisi jääkaapin tyhjäksi jäädessään yksin, mutta hän itse tuumaa että Oresama on salaa rakastunut häneen...
Satula on hiöjainen tyyppi. Pääsemme vaimon kanssa yleensä hänen siipiesä alle turvaan litistymiseltä ja neiti satula onkin oivallinen suoja meille. Hän jaksaa seisoa pystyssä koko matkan ajan ja suojella meitä muiden painolta.
Suitset ärsyttävät minua suunnattomasti. He eivät ole yksi henkilö, vaan suuri perhe, jonka kaikki jäsenet ovat tiiviisti kietoutuneet toisiinsa. En kestä sitä, kun matkaunien jälkeen herään siihen, että turparemmi tai leukahihna on kieltänyt käsivartensa ympärilleni. Ovat kovia kuorsaamaan, tuon perheen jäsenet. nimittäin.
Viimeinen tyyppi, jonka esittelen, on pölyharja. Hän ei voi mitään sille, että on kovin karvainen ja kutittaa minua kääntymällä. Silti uskon, että hän pyörii tahallaan ympyrää vain minua kiusatakseen. Joka ikinen kerta hän hyppää samaan akunkulmaan minun kanssani...
Lisäksi on myös loimi, meikkipussi, eväslaatikko ja ties mitä muuta, mutta heitä en tunne kovin hyvin, koska minut tosiaan sijoitetaan aina samaan paikkaan satulan, suitsien ja hiuslakan kanssa...

***
***